IRC-Galleria

Enää kolme kuukautta opintoja jäljellä, ja taas kerran voin sanoa valmistuneeni lähihoitajaks. Haaveissa kyllä siintää toinen ammatti, jota lähden tavoittelemaan yhteishaussa. Jospa tällä kertaa pääsisin läpi ja voisin alkaa opiskella alaa, johon en ole kyllästynyt.

Suunnittelen reissuja sekä pohjoiseen että etelään ens vuodelle. Olis niin kiva päästä juhlimaan ens vuonna mittariin napsahtavaa 35 ikävuotta Lappiin. Sanokaa keski-ikäiseks, mutta haluaisin nähdä Lapin ruskan, koska rakastan syksyn värejä ja Lapin luontoa. Tai sitten voitais mennä uudemman kerran Jäämeren rannalle lomailemaan, koska ne Norjan maisemat on niin upeat. Oltiin tuossa kuukausi takaperin Yykeänmuotkassa viikon lomalla, ja sydän jäi sinne. Ei sitä paikkaa turhaan sanota Norjan Alpeiks. ♥ Jos rahaa riittää - ja aikaa myös - niin haluaisin lähteä reissuun uutena vuotena. Olis kiva nähdä mitä esimerkiks jollakin Kanariansaarista touhutaan vuoden vaihteessa. Mieluiten lähtisin kauemmas, Las Vegasiin vaikka, mutta lentopelko on sitä luokkaa, että siihen kidutukseen en lähde tieten tahtoen.

Tuntuu uskomattomalta, että mun esikoinen on jo kuudennella luokalla. Vaikea ymmärtää ajankulua, koska juuri hetki sitten Eeli oli vielä päiväkodissa, ja nyt se on jo alakoulun vikalla luokalla. Ensi vuonna mulla on virallisesti teini-ikäinen lapsi. Nautin kyllä tästä, kun lapset kasvaa kohti aikuisuutta. En koe tarvetta jeesustella miten lapset vanhenee ja äiti pysyy 25-vuotiaana. Jos multa kysytään, niin 25-vuotias minä oli hukassa oleva taukki. Parempi vaan vanheta normaalisti eikä leikkiä nuorempaa. Parin viikon päästä onkin aika vanheta ja opetella sanomaan iäkseen 34 vuotta. On se vaikeeta, kun vuoden välein pitää osata kirjoittaa ikänsä toisella tavalla. Vähän sama juttu kuin tän uuden sukunimen kanssa. Vielä reippaan vuodenkin jälkeen miellän itteni siksi sukunimeksi, jonka vanhemmat mulle ystävällisesti antoi. Ehkä mulla on sukunimi-identiteettikriisi?