IRC-Galleria

Nyt on koulut käyty, ja takataskussa on lähihoitajan ammattitutkinto. Jee! Onneks on töitä luvassa ens maanantaista alkaen - vaikkakin vain pieneks hetkeks, mutta saanpahan jalkaa oven väliin. Ens kuussa aion lomailla vikan viikon K:n kanssa. Voidaan erakoitua kotiin, ja jos on poikien syysloman aika, niin voidaan olla naperoitten kanssa, vailla huolta kiireestä. Tai ehkä sytytetään neljäs maailmansota kotona, ja keskustellaan tulevista häistä. Tunnutaan olevan eri mieltä aivan kaikesta, eli kompromisseja pitäis löytää. Huokaus.

Kohta pitää vaihtaa ihanat yöhousut farkkuihin ja lähtee kohti harkkapaikkaa. Tänään vuorossa on läksiäiskahvit. Ihanaa nähä kaikkia mahtavia tyyppejä, mutta olisin mieluusti liimautunut kotiin sohvalle, kattelemaan Frendejä. No, huomenna si.

Tuntuu, että elämä hymyilee pitkästä aikaa meille. Oli sellainen tasapaksu kausi tuossa aiemmin, mutta ny on monta rautaa tulessa. Jesss.

Vanhempi rakas poikani on jo 10-vuotias. Paljon onnea äitin jantteri! ❤💛💜💚💙

Just ehdin täyttää 32 vuotta ennen kuin saan lähihoitajan paperit ulos koulusta. Vietän vielä kaks päivää mt-asumisyksikössä, ja sitten se on siinä. Näyttö on suoritettu, mutta lisäilen sinne viä parit jutut huomisen ja perjantain aikana. Taputan itteeni olalle, kun perjantaina pääsen kotiin, ja tajuan, että suoritin kunnialla koulun alusta loppuun. Miksi taputan itteeni? Siksi, etten ole kouluihminen ja purin hammasta monta kertaa, vaikka teki mieli heittää hanskat naulaan. Mutta selvisin kaikesta - jopa verkkokurssin miljoonalta tuntuvasta kesätehtävästä.

Viimeinen viikko on ollut mielenkiintoinen. Saatiin asuntotarjous vuokranantajalta, mutta ei tartuttu sitä. Ollaan tarjottu tiettyä rahasummaa omasta asunnosta. K puhaltaa kaiketi uudet tuulet. Mää valmistun ihan just. Varasin meille juhlapaikan häitä varten, jotka juhlitaankin huhtikuussa - ei helmikuussa, kuten ensteks suunniteltiin. Hyvin menee siis parisuhteessakin. Hymiö.

Kohta unta kuulaan, jotta aamulla jaksaa taas herätä viiden maissa. Ajattelin huomenna olla niinkin retee töissä, et leivon pullaa ja vietän mahdollisimman paljon aikaa kuntoutujien kanssa. Tulee ikävä kyseistä paikkaa, mutta onneks välillä voi heittää keikkaa sinne. Jeejee.

Näillä näkymin koulua on enää jäljellä 16 päivää. Tänään palkallinen iltavuoro, seuraavat kaks viikkoa vissiin aamuvuoroa ja vikalla viikolla näyttö ja that's it. Odotan jo innolla, että saan koulun alta pois ja pääsen palaamaan työelämään. Luulis meinaan töitä löytyvät lähihoitajalle. :)

K lähti töihin kuuden perästä, ja palaa vasta sunnuntai-iltana kotia. Menee siis poikien kalastusreissulle (pojat siks, että mukana on yks alakoululainen nappula). Mää ajattelin huomenna piipahtaa Helsingissä ostamassa eri värisiä kristalleja ja sen jälkeen syömään. Pakko tehdä jotain hauskaa koulutöiden vastapainoks. Niitäkin on ihan kiitettävä määrä tehtävänä seuraavan viikon aikana. Oh deer.

Kävin toissapäivänä kahvilla STT-1:n luona eli Suvilla. Ei olla nähty kahteen vuoteen, mutta nyt pitää muuttaa tää kahden vuoden sykli niin, että nähdään oikeesti useammin. Suvin mieskin oli miettiny, että onkohan se Sanni kuka on keittiössä. Määhän se. :D Tuun niin kovin iloiseks pienistä asioista, kuten siitä, että multa kysytään mitä kuuluu. Mutta niin kai kaikki ihmiset tulee.

Yritän tässä epätoivoisesti siivota kotia kuntoon ennen iltavuoroa. Ei vaan nappais tiskaus. Miten noita astioita on taas noin paljon tiskialtaassa! Just toissapäivänä K tiskas eikä olla ees paljoa syöty mitään erikoista parin viime päivän aikana. Eilen laitoin kätevänä kokkina pojille maksalaatikkoa, mutta sekään ei aiheuta suurta määrää tiskiä. Argh, jostain tota aina ilmestyy.

Ihanaa, että on perjantai. Alkaa taas viikonloppu, ja saa nukkua pidemmät aamu-unet.

Koulutehtävät 6/8 tehty.

Noi tehtävät ei lopu ikinä. Nyt on epätoivoinen olo noitten suhteen. Aina vaan se isoin homma roikkuu tua Moodlessa, vaikka miten yritän aloittaa sitä. Ei vaan nappaa, ei si yhtään.

K on nyt itä-Suomessa porukoillaan. Tulee joskus viikonlopun aikana kotia meitin Maunon kanssa. Olin tylsistyä hengiltä jo lauantai-iltana - samana päivänä, kun K läksi. Pari päivää oon pessyt pyykkiä, tuskaillut ittekseni, kattonut Flixin sarjoja ja pelännyt pimeän tullen Lights out-leffan Dianaa. Mielikuvitus on siis laukannut ehtoisin... Miks mää katson kauhuelokuvia, koska ne jää mun ylivilkkaaseen alitajuntaan pyörimään pitkiks ajoiks? Damn.

Tänään aamusella aloin pohtia joulua. (Tiiän, että sinne on viä aikaa, mutta saahan sitä jo miettiä vaihtoehtoja.) Oonko silloin töissä? Missä mei vietetään aatto? Ollaanko kaksin vai perheen parissa? Ostanko tänä vuonna meille muovikuusen? Liikaa ajatuksia joulusta, vaikka se on monen kuukauden päässä. Stressierkki ei lepää koskaan.

Tekee mieli jäätelöä.

Hyvin ehdittiin tehdä kaikki suunnitellut hommat poikien kanssa. Kiivettiin Kaukolanharjun näkötornille (hyvä idea heti ruuan päälle -> alkoi oksettaa) ja zoomailtiin sieltä Tammelan upeita maisemia. K:n kanssa osallistuttiin serkkujen vaarin talon maalaustalkoisiin ja käytiin tsekkaamassa miltä Vorssan yöelämä näytti torstai-iltana (kuollutta oli!). Lappiin ajeltiin melkein viikoksi, ja nähtiin paljon poroja Pellon ja Muonion välisellä tiellä. Kävästiin myös Jäämeren rannalla Norjassa, Altan kaupungissa. Vettä satoi lähestulkoon koko viime viikon pohjoisessa, mutta sateen ansiosta miljoonat hyttyset, paarmat ja mäkäräiset ei kiusanneet ulkona. Lomapaikassa päästiin taputtelemaan paikan lemmikkiporoa ja -lampaita sekä tehtiin tuttavuutta omistajan koiran kanssa, jolla oli muuten sama nimi kuin edesmenneellä kissallani oli. Hih. Kotimatka taittui osittain öiseen aikaan, sillä K herätti mut lähtöpäivänä 00:18 ja sanoi, että lähdetään ajamaan, koska hän ei saa unta. No, mikäs siinä. Ajeltiin siis yöllä etelään päin, läpi valoisan Lapin. Kuningasidean takia oltiin perillä Tammelassa jo ennen iltapäiväkolmea! Vaikka väsytti, niin oli se mieluisampi vaihtoehto kuin rytyyttää pahemmissa ruuhkissa myöhäisempänä ajankohtana.

Nyt pojat on isällään seuraavat kaks viikkoa. Meitin on tarkoitus lähtee K:n kanssa Tallinnaan huomenna ehtoolla, ja nauttia kahden keskeisestä ajasta täysin rinnoin. Varattiin risteily heti juhannuksen jälkeen, aamupalan kuvat silmissä. Viime kerralla aamupala jäi tynkäks mun osalta, kun piinaava päänsärky vei kaikki voimat ja jaksamisen. Jospa ylihuomenna pöperöt menis paremmin alas.

Toivottavasti loppuloma on stressivapaampi, sillä alkuloma on mennyt koulutöiden murehtimiseen. Nyt oon saanut tehtyä niitä paljon pois alta, mutta muutama odottaa viä tekijäänsä. Pitäis vaan muistaa, että kaikki kyllä loksahtaa paikoilleen ja saan kaiken tehtyä määräaikaan mennessä.

Onneks kohta pääsee saunaan rentoutumaan.

Kesäloma on alkanut, mutta huomenna saa olla ensimmäinen kunnon lomapäivä. Aloitetaan lasten kanssa lomailu, ja parin seuraavan viikon aikana olis tarkoitus ajella ainakin Enontekiölle, kiivetä Kaukolanharjun näkötorniin ja tehdä kaikkea kivaa.

Kissakin pääsee lomalle; anoppilaan. Toivottavasti se ei karkaa ulos ja jää auton alle tai tule syödyks isomman petoeläimen toimesta. Luultavasti siellä maalla on isoampia rottiakin kuin toi musta tykinkuula. :D No, ei passaa maalata piruja seinille, tai tulee hermoheikko kesäloma.

Tänään nautin yhden kylmän gluteenittoman Lapin kullan. Oon sen ansainnut.

Jeejee, kohta pääsen lähtemään kohti Lommilan bussipysäkkiä. Lähden mökkireissulle kolmen loistavan likan kanssa. Saa mukavasti irtiottoa arjesta, vaikka onnistuin järkkäämään ittelleni lisätentin kesäkuulle tällä aikaisella lähdölläni. Mutta mitä väliä.

Yritän tässä pähkäillä mitä ostaisin äitille äitienpäivälahjaks ja mitä hommaisin siskonpojille synttärilahjaks. Nuoremmalle hommataan lahjakortti putiikkiin, josta saa kalastusrompetta. Vanhemmalle pohdin jotain vaatetta, mutta hommaa hankaloittaa pojan huikee pituus (197cm) ja hoikkuus. Ehken vaatetta osta, vaan annan leffalippuja tai lahjakortin vaatekauppaan. Osaan nimittäin ostaa vaatteita vain omille, pikkuisille, pojilleni ja ittelleni. Ollaan kummipojan kanssa niin eri puusta veistettyjä, sillä onhan pituusero jo 40cm ja toinen on hoikka ja mää oon lukioiästä lähtien ollut kurvikas (ja nykyään pehmeä ja pyöreä). :D Pitää vaan hieroa harmaita aivosoluja, jotta keksin jotain kivaa ja hyödyllistä. 16-vuotias tuskin innostuu jalkapallosta lahjana, vaikka potkupalloa harrastaakin.

Yritän lievittää mun lähtöstressiä kuuntelemalla tän viikonlopun tulevaa musalistaa. Yleensä kuljen pitkät matkat omalla autolla, niin tää bussiin meneminen jännittää. Lähinnä ehkä se, että pohdin miten selviän ton putkikassin kanssa ilman, että hakkaan sillä muita matkustajia mustelmille. Lainasin kaiken huippuna K:n kassia, koska oma vetelee viimeisiään ja on se liian pienikin, koska en olis saanu kaikkea tarvittavaa roinaa tungettua sinne. No, jos joku samaan bussiin tuleva lukee tätä ja saa osuman mun kassista, niin pahoittelen jo etukäteen koheltamistani.

Huh.

Tänään pitäis lähteä tekemään remppaa porukoille (K tekee). Johan se on aikakin remontoida se alkuperäinen, vuoden 1992, vessa uuteen uskoon. Toivottavasti sinne tulee rusehtavat seinät, valkoisten tilalle. Uskon, että tulee hieno vessa, kun se vaan valmistuu.

Yritän tässä samalla pähkäillä josko ostaisin Eelille isojen poikien fillarin naapurilta. Saisin vielä hyvät alennukset, kypärän ja lukon kaupan päälle. Pyörä näytti hyvältä (ja sen entinen käyttäjä kehui sitä hyväks menopeliks), mutta sen koko saattaa olla liian iso Eelille. Harmi, kun pojat ottaa musta mallia ja kasvavat hitaasti. Hehe.

Ens viikolla vois lähteä omaan reissuun likkojen kanssa. Pitää ottaa vähän etäisyyttä omaan elämään Tammelan likkojen kanssa. Opiskelut, mamman kuolema & hautajaiset ja muut kuormitusta aiheuttavat asiat on vaatineet veronsa eli pieni irtiotto kelpais kyllä.

Eilinen oli surun päivä, mamman hautajaispäivä. Hautajaiset oli kauniit ja läsnä oli rakkaita ihmisiä. Illalla väsytti armottomasti kaiken sen henkisen kuormituksen takia. Liekö se syynä myös yöllkseen heräämiseen, joka venyi kahden tunnin valvomiseksi. Huokaus.

Huomenna on rakkauspäivä eli K:n ja mun viides vuosipäivä. Allekirjoitan sen, että rakastuminen on helppoa, mutta rakastuneena pysyminen vaatii työtä ja panostusta. Ylä- ja alamäkiä, matkoja, riitoja, sopimisia, yhteisiä haaveita ja rakkautta... siinä lienee meitin parisuhteen kestävyyden avain.

Saisinkohan mää ottaa nokoset? Vaikka si, kun oon ripustanu pyykit kuivumaan.