viikonloppuna ehti jotenkin miettimään kaikkea ja varsinkin kun oli uusia asioita ihmeteltävänä.
hirveä kontrasti ero kun näki uutta elämään keskellä paikkaa mikä pikku hiljaa on kuolemassa pois. ja se kuolema on sääli. mutta niinhän se kai on aina.
on vaikea pysyä jossain jos tietää/luulee että se ruoho on vihreämpää tuolla jossain muualla.
mutta onko se? maailmaa on hyvä nähdä mutta myös hyvä tietää missä koti on.
nyky ihminen haluaa kaiken mitä on mahollista saada enkä tiedä onko se väärin vai ihan oikea tapa elää ja tavotella kaikkea suurempaa ja suurempaa?
itse huomasin että pienet asiat voivat todella olla suuria ja myös suuret asiat pienempiä kuin ajettelinkaan.
paikat kuolee,ihmiset kuolee, mutta jotain jää aina elämään, menneisyys ei kuole koskaan,
se ehkä unohtuu ja hautautuu pois mutta se on todellista ,jotain mitä on oikeasti ollut joskus.