Kun karma on aivan selvä asia. Ei millään mystisellä tasolla vaan ihmisten tekojen toisiinsa vaikuttavana kaoottisena syy-seuraus-suhteen pyörteenä. Jokainen kokee subjektiivisen totuuden - ja solipsismi on loppupeleissä ihan looginen näkökanta. Miksi ajatella muita kun elät vain itsesi kautta. Mutta pystytkö ajattelemaan vaan itseäsi, ja elämään sen kanssa? Kaikki ollaan samassa veneessä - jos yksi heiluttaa sitä niin jokaisella on riski pudota matkasta. *pohdiskel*