IRC-Galleria

Viime kerrasta onkin aikaa. Mitä sitten oppinut siitä ajasta? Ehken tärkeimpänä pidän ettei ihan kaikkea tulisi kertoa saatika kirjoittaa. Varsinkaan nettiin. Jaan mielelläni mielipiteitä jos pystyn tarjoamaan mielipidettä.

Ne asiat jotka aikoinaan ovat häirinneet ovat lähinnä johtuvia omasta nuoruuden tuomasta tyhmyydestä ja osittain traumoista. Onko niistä sitten päästy? Tuskin ja tuskin koskaan pääseekään.

Mieli on hyvin oikukas ja toisinaan alkaa keskittymään vääriin asioihin, kun pitäisi keskittyä muuhun tai muihin juttuihin

Minusta ei kannata ottaa esimerkkiä toisinaan ja vaikka ottaisikin, niin kannattaa muistaa, että olen yhtälailla erehtyväinen. Tuskin tarvitsee muuta lisätäkkään.

Itsestään oppien tunnistaa paljon ja kun alkaa vertaamaan omia oppejaan muiden mielipiteisiin, huomaa kuinka jokaisella on omia vivahteita, eikä kenenkään pitäisikään olla täysin samanlainen. Se on rikkautta, mutta sitäkään tietona ei tulisi väärin käyttää.

Mitä aikaisemmin olen kirjoitellut, ovat henkilökohtaisia ajatuksia. Toisinaan tunnen vahvoja mielipiteitä. Toisinaan laimeammin. Ymmärrän tehneeni virheitä kuten varmasti kaikki. Pyydän siis anteeeksi sen mitä olen mennyt tekemään. Aikaisempi blogi merkintä sijoittuu rakkauteen ja sen turmeluun.. Olen edelleenkin sitä mieltä, että ns. Toisen hyväksikäyttäjät ja toista tietoisesti manipuloivat pitäisi saada johonkin vartioitavaksi, ja antaa heidän kumminkin korjata asioitaan. Jokainen oppii aikanaan, eikä kukaan pysty toiselle opettamaan sitä samaa mitä itse ymmärtää. Sillä olemme jokainen yksilö ja yksilön kanssa on kansa. Jokainen tulisi pärjätä edes suunnilleen itsenäiseati, mutta silti heikoimmalle olisi annettava tarvittava edistääkkseen itseään ja mahdollisesti sitä kautta muita.

Olen siia tehnyt vääriä asioita mitä en ole tuolloin ymmärtänyt, mutta jälkikäteen asia - enneminkin harmittaa. Jos en olii tehnyt virheitä, en olisi niistä myöskään oppinut.

Toivottavasti jokainen saa oman osan olla kokonaisuutta, toista kunnioittaen, mutta ei palvoen.

Me annamme sen minkä haluamme antaa toiselle rakaudella.

Otamme ja annamme, kuten parhaaksi näemme. Toki ensin pitäisi olla yksilö, kumppani ja sitä kautta perhe.

Perhe on se avain kaikkeen tyytyväisyyteen vaikka välillä joutuukin miltein romahtamaan.

Oman näkemykseni mukaan, toisistamme tulisi huolehtia. Ulkonäköön, vväriin tai statukseeen katsomatta. Jos näet jonkun olevan hädäässä tai tarvitsevan apua. Auta parhaasi mukaan.

Nämä ovat vain omia näkemyksiäni eikä omani ole sama, kuin toisilla. Jokainen kasvaa omalla ajallaan ja omassa tahdissan. Minä teen virheitä ja luultavasti niitä joudun jatkossakin tekeemään. Tai ehken pääsen tekemään. Miten muutoin oppisimme yhtään mitään.

Itseään kehittäminen, perhe ja säännöllisyys ovat mielestäni asioita mitä tulisi parantaa.

Jokainen meistä ajallaan kasvaa.

Toivottavasti jokainen saa mahdollisuuden yrittää uudestaan. Antaa asioisen riidellä keskenään eikä henkilöiden.

Minä koitan, koita sinäkin.

Vielä kertauksena, jokainen varmasti on erehtyväinen ja sen tietää.

Toivon siis, että jokainen meistä antaa toinen toiselleen oman rauhan, oman tilan ja oman arvonsa.

Oppiminen ja oivaltaminen ovat niitä parhaita oppeja. Parhaimmat opit tulevat silloin, kun on oma itsensä.

Varmastikkin parhaimmat asiat ja tavat syntyvät, kun opimme ensin itseämme auttamaan ja jakamaan omat neuvomme.

Kunhan silti muistaa kunnioittaa toista ja toisia.
Väkivalta ei koskaan ole ratkaisu, eikä toisen nöyryyttäminen.

Pitkää, rauhallista, rakkaudellista ja rauhallista elämää.

Ps. Perustulo olisi mielestäni yksilön, kuin yrittäjän etu.


Kiitos ja anteeksi KR