IRC-Galleria

mielenkiintoista, en saa unta.

sain eilen uudet rillit, yay ^^

voisin tässä samantien hieman avautua.

VIHAAN:

1. Tyttöystäviä, jotka tyrkyttävät itseään olemalla mahdollisimman seksikäs, pukeutumalla hutsuvaatteisiin ja käyttäytymällä lutkamaisesti. Kai he luulevat, että saavat muut kateelliseksi, mikä todellakin on väärin, itselleni tulee lähinnä huvittuneisuuden/säälin sekoitusolo. Jos he luulevat, että poikaystävä pitää siitä, voin sanoa pienellä kokemuksella ja varmasti mahdollisella vastakaiulla, että yksikään mies ei halua naisensa kulkevan julkisesti näyttäen idästä eksyneeltä ilotytöltä. Se on eri asia, mitä harrastellaan makuuhuoneessa, mutta tarvitseeko sitä muulle kansalle tyrkyttää? "Hei olkaa kateellisia, mä käytän PVC:tä että saisin äijälläni seisomaan!" (?) Tämä ärsyttää sekä miesystävää että muuta kansaa. 99 % miehistä haluaa naisensa olevan säädyllisen näköisen. Toki on näitä egoilevia munaskuillaan ajattelevia tulevaisuudenlupauksia, joiden mielessä on päivä toiseensa perään pillu. Jos tällaisella käytöksellään saa sellaisen tyytyväiseksi, voi ajatella, että onko se sen arvoista.

2. Tyttöystäviä, joiden mielestä äijänsä eivät saa mennä edes omien poikapuolisten kavereittensa kanssa pitämään hauskaa. Tällaisia olen tavannut useita, valitettavan useita, ja yhden suhteen kokenut itsekin. Okei, kenestä naisesta tuntuu kivalta kun poikaystävä on juhlimassa, mutta rajansa silläkin. Voi poika alkaa miettiä siinä vaiheessa, että onko suhde sen arvoinen, että ainoa sallittu asia on hengata tyttöystävän kanssa tai istua kotona nuolemassa näppejä? Olen törmännyt äskettäin suhteeseen, jossa tyttöystävä kielsi poitsun showtanssiharrastu. ksen, koska siellä oli tyttöjä. Tämä tyttö taas harrastaa jääkiekkoa.
Jopa oman isänikin entinen suhde loppui, koska ei saanut edes mökille mennä äijäporukankaan kanssa. Ymmärrän hyvin sen, että suhteessa ei tulisi enää hirveästi tyttöjen kanssa hillua, mutta miksi lopettaa vanhaa hyvää ystävyyssuhdetta? Tässä anonyymi henkilö vähän aikaa sitten rivien välistä sihisi, että minun pitäisi jättää hänen poikaystävänsä rauhaan, jonka olen tuntenut n. 15-kesäisestä. Voi miettiä, että ollaanko tällaisessa sairaalloisen mustasukkaisuuden peittoamassa suhteessa onnellisia? Tietämäni kaikki tähän sortuneet suhteet ovat loppuneet ajallaan, ellei asiaa ole selvitetty asappina. Minä myönnän olevani hyvänlaatuisen mustasukkainen, en siis vaahtoa jokikisestä tytön kanssa tapaamisesta, biletyksestä tai harrastuksesta (ellei tietysti ala mennä hyvän maun rajojen yli) ja tadaa - olen onnellisesti kihloissa. Miettikääpä tytöt siis, että haluaisitteko te tulla kahlituksi tällä tavoin.

Tässä muutama avautuminen. Kantaa saa ottaa, kijotusviheitä voi olla.