IRC-Galleria

Sade jatkuu.
Pimeys on jo kadonut valon edestä, mutta sade jatkaa vielä.
Voi sateessa kuulla taivan itkevän ja kaiken hyvän kieltävän.
Se oli vain yksi pisara monista ja vaikka se oli minulle tärkeä ei muut siitä välittäneet.
En kylläkään kysynyt heidän mielipidettään tai mitän muutakaan, mutta silti haluisin heidän sanovan. Haluan heidän kertovan miksi tai miten tähän on päädytty.
Olenko liian antelias kun annoin kaiken minulta ja hieman muiltakin.
Annoin ilman lupaa ja kertomatta teostani.
Voin kai kertoa myöheminkin, paitsi että olen jo silloin tehnyt väärin.
Sanat eivät korjaa.
Ne voidaan lausua, mutta niillä ei ole vaikutusta tekoihin.
Niitä voidaan viljellä, mutta niiden korjuu on sitten jo haaste.
Vai onko loppujen lopuksi edes pakko?

Härkä:

Olet käytännöllinen ja uppiniskainen. Teet työtä kuin hullu vaikka pohjimmiltaan olet vitun laiska paska. Härkiä on paljon mielisairaaloissa - potilaina. Useimmät pitävät sinua arvaamattomana ja härkäpäisenä. Poliittisesti olet fanaattinen. Härät surmaavat usein puolisonsa riidan päätteeksi. Härkä tajuaa pitää usein leipäläpensä kiinni, mutta heti avattuaan suunsa joutuu helvetilliseen kiipeliin. Härkä on ikävä ihminen. Härkä alkaa vanhemmiten muistuttaa kulahtanutta rantalelua. Härkä on parhaimmillaan marinoituna.

Tätä ne väittää. Kertokaa siis te hyvät lukijat ovatko he oikeassa.

jos ette kerro onko minun kirjotukseni hyviä en voi jatkaa niitä...tarvitsen rohkaisua :D

Samuel käveli suureen huoneeseen tai oikeastaan varastoon. Varaston seinien maali halkeili ja takaa paljastui karkea tiili-seinä. Ympäri varastoa, sielä täällä lojui kaikenlaista roskaa ja yhdellä seinustalla jökötti jääkaappi ja sohva. Hiukan kauempana on pöytä ja neljä tuolia.
Yhdellä tuoleista istui Mikael. Hänen edessään oli kahvi-kuppi ja sanoma-lehti. Hämärässä valossa hän luki lehteä hiljaa suu liikkuen sanojen mukana. Kun hän kuuli Samuelin takaansa hän kääntyi ja sanoi:
-"Pääsimme lehteen."
-"No onko isokin juttu? Mitä siinä lukee?" Samuel kysyi.
-"No ei ole hirveän iso ja tässä lukee vain, että " Nuori, 23-vuotinen, tumma-hiuksinen nainen nimeltää Stella Sirén
on kidnapattu. Tekijöiksi epäillään kahta 35-45 vuoden ikäistä miestä. Henkilö napatiin klo23-01 välisenä aikana Club Rotisen edustalta. Silminnäkijöitä pyydetään ottamaan yhteyttä numeroon.. jne." Mikael kertoi.
-"Okei...Kuules Mike. Olen miettinyt...Onko tämä oikein?"Samuel kysyi
-"Älä nyt h*lvetti jänistää" Mikael vastasi.
-" Jos ei tee mieli tehä tätä duuni sä voit lähtee, mutta ei p*rkele jos sä meet kertoo kytille. Sä oot kuollu jätkä. Joten parempi pitää se leipäläppes kii ja totella mua! Me annetaan toi muija Isolle kiholle ja ollaan onnelisia ja jatketaan bisneksiä!!" Mikael karjui.
-" Okei.." Samuel sanoi alistuneesti ja lkäveli pois.

No katsotaan miten käy. Kertokaa mulle te harvat jotka näitä lukevat, ovatko nämä edes hyviä?

Samuel menee ovelle, koputtaa, avaa kurkistus-luukun ja huomattuaan vankinsa nukkuvan avaa oven ja astuu sisälle. Huone on hyvin ankea. On vain pöytä, tuoli ja sänky. nurkassa jököttää vessan-pönttö ja pesu-allas. Hän jättää kantamansa tarjottimen pöydälle.
-"Mitä teet täällä? Eikö riitä, että kidnappasite minut ja nyt en saa edes nukkua rauhassa?" Vanki kysyi ja nousi istumaan sängyn reunalle. Hänen piki-mustat hiuksena olivat auki ja hänen kasvonsa näyttivät niitä vasten kalpeilta. Hänen silmänsä olivat haalean-siniset ja katseensa jäinen ja täynnä vihaa.
-" Toin hiukan ruokaa ja juomaa jos vaikka tulisi nälkä." Samuel sanoi ja katsoi häntä suoraan silmiin. Hän näki niistä sen vihan häntä kohtaa, mutta hän näki muutakin. Pelon. Syvällä sisimässään samuel tunsi pistoksen ja myötä tuntoa tätä nuorta naista kohtaan.
-" Joo kiitti vaan ihan v*tusti..." Nainen vastasi kalseasti ja sanoi vielä jotain muuta, mutta niin hiljaa, että Samuel ei kuullut.
Hiljaa hän kääntyi ovelle,astui ulos ja sanoi vielä:
-" Olen pahoilani..." Ja laittoi oven kiinni
-"No niin on syytäkin olla v*tun m*lkku!!" Nainen huusi hänen peräänsä ja heitti tarjottimen oveen. Samuel tunsi nyt pistoksen syvemällä. Hän käveli pois hiljaa miettien.

No lisää tulee myöhemin. Kunhan iskee inspis.

Kiire.

-"Nyt on kiire. He ovat jo perässämme" Mikel huusi.
-"Tulen niin lujaa kuin pystyn. Koita nyt itse kantaa 50 ylimääräistä kiloa selässäsi ja kävellä samalla!" Samuel läähätti.
Nämä kaksi kävelivät korkeiden rakenusten lomassa, kantaen mukanaan tajutonta henkilöä.
Nopeat kävely-askeleet vaihtuvat juoksuun kun he näkevät kadun toisessa päässä ihmisiä ja valoja. Pimeät kujat eivät heitä auttaisi enään pitkän, heidän olisi pakko ehtiä piilo-paikkaansa.
-"Enään sata metriä, Samu, sitten olemme perillä ja turvassa" Mikel huokaisi
-"Hyvä. Enempää en olisi jaksanutkaan." Samuel huikkasi takaisin.
Sadan metrin jälkeen heidän oikealla puolellaan on ovi ja numero 666.
He avaavat oven ja menevät sisään.
Samuel laskee taakkansa lattialle ja rojahtaa maahan itse istumaan.
-"Se oli täpärällä. Tämä saa luvan olla viimenen keikka."Samuel sanoo puuskutaen.
-" Kyllä kyllä. Myydän nyt tämä pimatsu jonnekin huoraksi ja mennään viettämään lomaa" Mikael vastasi.

Tarina jatkuu huomenna kunhan käteni eivät kramppaa.

Mitän ei ole pakko, paitsi kuolla, mutta sitäkin vain kerran.
Jaajaa on taas viikonloppu faijalla...no täällä on sentään kone ja netti.

No meilllä ei ole seutulassa vielä nettiä niin voi mennä hetki ennen kuin tulen kiusaaamaan teitä koneelle...yritän käydä koneella parhaani mukaan ;)

Taas täällä valvomassa, vaikka pitäis olla jo nukkumassa.
MUtta mitä välii? huomenna on kuitenkin samanlainen aamu ja en ole varma haluanko herätä siihen...

Nukkumaan pitäisi varmaan raahautua.... joo kohta varmaan.
Sitä alkaa miettiä kummalisia asioita tähän kellon aikaan.
Ehkä mun kandeis vaan nukahtaa ja herätä huomenna uuteen aamun.