IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

MasennustaTorstai 06.07.2006 20:50

Tapasin eilen serkkuni Tanjan ja tajusin, etten tykkaa elamastani ollenkaan. Haneen verrattuna tunsin olevani niiiiiiiiiiiiiiiiin tavallinen negatiivisessa mielessa. Voikohan sana tavallinen koskaan esiintya kovin positiivisessa hengessa? Olen 24 ja en todellakaan tieda mita haluan. Se pisti masentamaan ja pelottamaan samalla, koska ajatus siita, etten ehka koskaan loyda "itseani" on kammottava! Onko tama tuleva vuosi vain itsepetosta, syy pakoilla ja viivyttaa tappotylsaa uraani hitusen? Uskallanko edes ajatella toisin, lahtea oravanpyorasta? Naen mielessani kuvan elamastani etukateen, joka ei ole se jota kaipaan. Mutta mita hittoa mina haluan????
Tiedan olevani aarimmaisen altis vaikutteille ja silti toisaalta olevani aika jaarapainen tiettyjen asioiden suhteen tietamatta edes miksi. Uskon, etta jokaisella vastaantulevalla ihmisella, jonka oikeasti kohtaan, on tarkoitus elamassani. Ongelma on se, etten ilmaise itseani ollenkaan. Nyt ei siis ole kyse siita, etten saa itseani ilmaistuksi halutessani, vaan etten todellakaan ilmaise itseani!!! Jos jokaisella vastaantulijalla on tarkoitus minun elamassani, miksen minakin anna jotain muille? En usko antavani ainakaan kovin monille. Tunnenko oikeasti edes itse omaa "sieluani" tai miksi sita nyt sanotaankaan. Tuntevatko ystavani? Ja voiko sielu muuttua vuosien kuluessa?
Tunnen olevani vihainen, sulkeutunut ja negatiivinen monessa tilanteessa. Sellaisissa joissa minun tulisi olla innostunut ja avoin. Johtuuko se hylatyksi joutumisen pelosta vai olenko mina vain sellainen?
Yhdessa elokuvassa (jonka nimea en muista) Sandra Bullock naytteli kotirouvaa, joka ryostettiin yhdessa puolisonsa kanssa aseella uhaten kadulla. Sandra oli luonnollisesti poissa tolaltaan ja vihainen jonkin aikaa, kunnes han tajusi jotain ja soitti miehelleen. Han sanoi, etta han on aina ollut pahalla tuulella, jo kauan ennen ryostoa. Se jotenkin iski minuun, ei siten, etta olisin itse aina pahalla tuulella vaan siksi, etta huomaan pistavani joitakin mielialojani olosuhteiden piikkiin. Jos vain asiat eivat olisi nain, olisin onnellisempi jne!!!

Auttaako tama vuosi saamaan paatani jarjestykseen? Se jaa nahtavaksi. Nyt ei ainakaan nayta lupaavalta...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.