IRC-Galleria

Porukat kavi ja viikko meni nopeasti. Vaikka nousimmekin aamuisin kohtuu aikaisin ja haarasimme paivan aikana kaikenlaista niin olo on kuin loman jalkeen. Ja sitahan se tietysti olikin. Lomaa.
Lauantaina hain siis porukat kentalta yolla ja saavuimme kotiin joskus kolmen maissa. Porukat olivatkin tosi vasyneita matkastaan ja pikaisen esittelyn jalkeen painuimme pehkuihin.
Sunnuntaina otimme sitten rauhallisesti vasymyksen ja huonon ilman takia. Vetta tuli kuin Esterin perseesta ja kavimme lahinna ajelemassa ja hakemassa lisaa ruokaa jaakaappiin. Chepstow oli ihan tukossa erikoispaivan takia, emmeka sitten loppujen lopuksi menneet katsomaan sita. Jonot kaupunkiin olivat parin mailin paassa...
Ilta meni sitten kokkaillessa, paikkoja esitellessa ja kuulumisia vaihtaen. Maanantaina ajoimme aikaisin aamulla Tanjan ja Johnin luokse ja lahdimme sielta Tanjan ja hanen vanhempien kanssa ajamaan Breconin kansallispuistoon. Tarkoituksena oli lahtea viela kauemmas, mutta meidan ah niin ihana Polo automme oikutteli heti aamusta, joten paatimme tyytya johonkin turvallisempaan. Ja ajoimme kuitenkin monta monta mailia paivan aikana ja se kylla tuntui sitten illalla nukkumaan mennessa. Kavimme siis paivan aikana katsomassa eri paikkoja kansallispuistossa ja ajoimme sen yli kaupunkiin nimelta Hay-on-Wye. Se oli todella viehattava pikkukaupunki, joka oli taynna vanhoja kirjakauppoja (katsokaa kuvia!) ja pikkuliikkeita. Kirjat olivat siis ulkotiloissa ja kaytannossa kukaan ei valvonut, maksoitko niista vai et. Loistava kierratysmuoto ja kylla ma uskon, etta ihmiset jattivat sen 50 pencea mielellaan pikku laatikoihin, jotka olivat varattuja rahaa varten. Kavimme siis kapottelemassa pitkin kaupunkia ja soimme hyvin ravintolassa. Sitten jatkoimme taas ajamista kansallispuistossa joka oli korkealla vuorilla. Tiet olivat kapeita ja aiti kirkui takapenkilla, koska pelkasi korkeita paikkoja. Lampaita tallusteli autojen laitamilla eika heita ollut aidattu mihinkaan. Ilma sattui vaan olemaan aika kylma, emmeka tarenneet heilua ulkona kovin kauaa.

Tiistaina menimme Bristoliin shoppailemaan ostoskeskukseen. Isa ja Veijo olivat tietysti aika kypsia siihen, mutta istuimme me kahvilla ja kiersimme yhdessakin vahan. Mina ostin ihanat uudet kengat ja aiti monta paitaa. Veijo sai pitkaan haluamansa Risk strategia pelin. Se tuntui olevankin koko reissun kohokohta hanelle... Illalla menimme Tanjan ja Johnin luokse illalliselle ja meilla oli oikein mukavaa. Ihanaa saada tutustua sukulaisiin paremmin ja viettaa heidan kanssaan aikaa.

Keskiviikko meni isan ja aitin kanssa Cardiffissa. Veijo halusi jaada kotiin katsomaan videoita ja pelaamaan peliaan. Kavimme siis katsomassa 1100-luvulla rakennettua linnaa jonka joku okyrikas pariskunta oli sisustanut 1800-luvulla luksushuvilaksi. Aivan uskomatonta miten valtava ero heidan elamallaan oli tavalliseen vaestoon. Heilla oli siis keskuslammitys, juokseva lammin vesi ja ties miten monta kullalla sisustettua huonetta. Ma olin yllattynyt miten mielenkiintoisen kierroksen saimme. Mina tietysti yritin kaantaa samaan tahtiin oppaan tekstia porukoille ja tietysti hairitsin hanen tyotaan puhumalla yhta aikaa. Mutta eipa se hanta tuntunut hairitsevan. Painvastoin joka paikassa (kaupoissa, linnassa jne.) ihmiset olivat uteliaita tietamaan mita kielta puhuimme. Suomi on sitten hieno kieli! :)
Kiertelimme sitten linnan jalkeen kaupungilla ja ajoimme illalla kotiin hakemaan Veijo kyytiin pubi ateriaa varten. Pitihan mun nayttaa miten taalla paikalliset syo/juo tavallisesti. :) Isa ja aitikin ottivat tummat oluet, koska Kalle (Tanjan isa) oli mainostanut niita niin kovasti. Hyvin tuntui maistuvan molemmille.

Torstaina me otimmekin taas rauhallisesti ja kiersimme lahinna Chepstowissa, joka ei siis ole kovin iso paikka. Illalla kokkasimme lasagnet Tanjan poppoolle ja istuimme jalleen iltaa yhdessa. Ilta oli tosi onnistunut ja oli hauska kokkailla pitkasta aikaa porukoitten kanssa yhteistuumin. John tietysti oli vahan tylsistynyt kielimuurin takia, mutta Tanja yritti aina valilla kaantaa parhaita paloja. Meidan isa ja Tanjan isa eivat siis osaa englantia ollenkaan ja aiti ja Tanjan aiti ymmartavat, mutta ovat tosi arkoja puhumaan sita. Harjoituksen puutetta vain.

Perjantai meni pakkaillessa ja autossa istuessa. Ajoin porukat siis asemalle ja kaytannossa vietin koko paivan autossa. Perjantaisin ruuhka on aivan hirvea moottoritiella, ainakin siis Lontoon lahella. Meinasi olla vahan stressia, etta ehdimmeko kentalle ajoissa.
Mutta kaikki meni hyvin, koska ennakoimme ruuhkan ja ehdimme jopa pysahtya hetkeksi levahtamaan, joka teki mulle enemman kuin hyvaa...
Niin ne porukat sitten lahti ja mulle jai suru puseroon. Tajusin autoon mennessani paluumatkalla, etta naen heita vasta ensi kesana. Tippa linssissa sitten ajelin ensimmaiset mailit ja mietiskelin tata matkustelun hintaa. Kaippa mulla on viela voimakkaampi palo nahda maailmaa kuin olla siella missa rakkaimmat. Ja niinhan se on, etta napanuora pitaa katkaista jossain vaiheessa. Viimeistaan aikuisena...

Nyt sitten alkoi jalleen arki ja aamu on mennyt siivotessa ja haaratessa. Ihan kiva toisaalta olla nyt toissakin, on kuitenkin tullut nahtya paljon uutta viikon aikana ja mieli on levannyt. Chris on menossa maanantaina sairaalaan ja se tietaa meille TYLSAA viikkoa hanen seuranaan. Siella ei oo siis yhtaan mitaan tekemista. Mutta onhan tassa viela tama ja huominen paiva joista nauttia.

Tassapa oli siis meidan viikko tiivistettyna. Lisaa yksityiskohtia tulee varmaan myohemmin, kun ehdin rauhassa istua ja ajatella.