IRC-Galleria

En voi ymmärtää. Paljastupa tässä just että kaijonharjussa eilettäin ittensä ja perheensä ampunu mies oli mun ala-asteen aikainen opettaja. Tai siis hän ei mua koskaan sillä tavalla opettanu, mutta koska meillä oli ihan sairaan pieni koulu niin tunsin sen opettajan tosi hyvin ja hän minut. Tuo mies toimi myös 4 vuotta loukanopettajana mun pikkuveljelle ihan viime kevääseen asti. Ja en voi oikeasti käsittää. Kun olin ala-asteella ihailin tätä opettajaa ja toivoin koko ajan että hän olisi minun luokanopettajani sillä hän oli aivan hirveän mukava, ystävällinen, fiksu ja ennenkaikkea hauska. Ihailin häntä myös siksi että hän oli erittäin musikaalinen ja hän myös kannusti oppilaitaan musiikin harrastamiseen. Kaikki ne sanat miten hän puhui musiikista tekivät ainakin minuun vaikutuksen ja saivat mut inspiroitumaan musiikista. Ja tässä sitä nyt ollaan musiikkilukiolaisena, ihmisenä, jolle musiikki - sen soittaminen, tekeminen, kuunteleminen esittäminen ja kaikki mikä siihen liittyy - merkitsee enemmän kuin uskomattoman paljon.
En voi oikeasti uskoa, että tämä mies jota ihailin lapsena, voisi mennä tekemään mitään tuollaista. En olisi koskaan aavistanut, että hänellä olisi muka jotenki niin paha olla, koska ulospäin katsottuna hän vaikutti oikein onnelliselta. Toisaalta tuon teon motiiviahan tuskin koskaan saadaan selville mutta jonkinlainen epätoivo siinä on pakko olla ollut takana. Ja mitä äitinkin kanssa juteltiin, niin hänkin totesi, että tämä mies oli kyllä fiksuin opettaja jonka hän on koskaan tavannut ja ihan järkyttyneitä olimme molemmat siis.
On siis melko pelottavaa se miten ihmisistä ei koskaan voi tietää miltä niistä oikeesti tuntuu. Tänään saat käsityksen että ihminen on silminnähden onnellinen mutta huomenna hän onkin jo tappanut jonkun. Ja miksi oikeasti ihmiset ei voi puhua omasta pahasta olostaan vaan tunteiden täytyy antaa patoutua? Pelottaa, minkälaista tässä maailmassa tulee olemaan muutaman vuoden päästä kun nyt ollaan jo tässä tilanteessa.

Kiitos Sinä, joka annoit minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni.
Kiitos kaikista niistä pienistäkin asioista jotka mulle lapsena opetit.
En tule pitämään sua pahana ihmisenä tekosi takia,
sillä tiedän että sitä sinä et ollut.
Tiedä, että on satoja ihmisiä jotka tulevat aina muistamaan sut hyvänä.
Ja muista, että "musiikki lähtee hiljaisuudesta" <3

Vaikka tahdon kaiken kieltää,
tiedän etten paeta voi.
Pakko myöntää kaikki virheet,
kuinka paljon korjata voin?

Vituttaa varmaan enemmän kuin koskaan. Mutta onneksi te tytöt ootte niin ihanan piristäviä. Kiitos.

EN KESTÄ KU NIKO HÄÄDETTIIN BB:STÄ, MITÄ ILOA SITÄ ON ENÄÄ KATTOA!!!!!!!!!!

Meikästä tosiaan sitten tuli vissiin rumpali! :D

Pojat ylipuhu mut rumpalisoimaan niitten Apulanta coverbändiin :D Nii että ei kait siinä sitte.

Ja kohta mulla on game over.

Rakas Smak,
kuuntelin äsken Nousen ja se nosti yhtäkkiä vain kaikki tunteet pintaan. En ymmärrä miksi tuo kappale sai minut itkemään sillä se ei ole sitä koskaan ennen tehnyt. Mieleen tuli vain se ensimmäinen keikkanne jolla olin ja jolla tämä biisi toimi aloituskappaalena. Kaikki muut muistot tulivat sitten virtauksena perässä.
Kun nyt mietin kuinka kauan on siitä kun viimeksi teidät näin, päädyn siihen tulokseen että en edes muista. Pidemmän laskennan tuloksena saan vastauksesi lähes tarkalleen kaksi vuotta. Kahdessa vuodessa olette kerenneet muuttua niin paljon, että en tiedä yhtään mitä teille edes kuuluu. En yllättyisi ollenkaan jos en edes tunnistaisi teitä kadulla. Mutta sitä minä häpeäisin.
Vaikka minulle on harvinaista ikävoidä jotain bändiä - edes teitä - joudun nyt havaitsemaan, että joka kerta kun pistän soittimeeni teidän levyn, se saa aikaiseksi vain itkua ja kaipausta. Kaikki mitä pyydä onkin, että lopettaisitte sen hiljaiselonne ja ilmoittaisitte itsestänne. Haluan levyn ja haluan keikoille. Mutta sitäkin enemmän haluan että ilmoitatte itsestänne.

-Laura

Siis miksi on yhtäkkiä tullu kaikille pojille semmonen villitys, että hei leikkaanpa nämä pitkät hiukseni ihan lyhyeksi? Siis miksi? Däääääämn.
Vähänkö siis järkytyin ku näin tänään Aapo-Matin ja se oli helevetti leikannu hiuksensa ihan semmosikisi sairaan lyhyiksi etten meinannu tunnistaa! Siis mitääää! Aapo on ainainen pitkä tukka eikä sillä voi yhtäkkiä olla semmonen tynkä vaan päässä.

Mutta ah, vapaus ku koeviikko loppu.

Jos ajassa voisi matkustaa taaksepäin, matkustaisin. Minä en tekisi mitään eri tavalla, mutta toivon että sinä tajuaisit tehdä.

Robin: Kuin monta neliöö tässä on? (Miiran kämpässä)
Laura: Mikä on neliö?
Robin: On se hyvä että sä olet edes laulutaitoinen, sillä fiksu sä et kyllä ole.

Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli paras. Ja Silent Hill on muuten maailman huonoin leffa.

Siis siinä vaiheessa, kun BB alkaa tulla sun uniiin, tiedät että nyt ei oo kaikki ihan kohallaan. Viime yönä mää näin jotain ihan SAIRASTA unta BBstä ja niitten asukkaista. En kauhiasti enää muista mitään muuta ku että Niko jottain juoksi meijän takapihalla ja laulo samalla "Sata salamaa iskee tulta" ja Harri kuto sukkia. Mutta kaikista sairanta oli ku heräsin siihen ku Mariannan pää näky telkkarissa ja hän sanoi "Minä olen Herra Jeesus." Siis mitä vittua :D

Ei enää BB:tä mulle. Andreas on ihana.