IRC-Galleria

SOS please someone help me.

Just ku meikä luuli tulevansa terveeksi niin eiköhän puhkea uuestaan angiina ja uutta antibioottikuuria heti edellisen perrään.
Ja kaikista inhottavinta on se, että kun minulla oli vanhojen jatkot, minulla oli antibiottiikuuri, ja kun minulla on omat 18-v synttärit niin minulla on myös tällöin antibioottikuuri.
EI OLE KIVAA :(

Oivoi tänään olin ouluhallilla juoksemassa ja mulla tuli aivan älytön ikävä pesistä ku näkiin jotain ihan minejä siellä reenaamassa. Meinasin oikeesti alkaa itkemään ku se oli niin nostalgista. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Voi niitä aikoja <3

PS. Mulla on sunnuntaina synttärit ja olenko edes mielissään !!!!!

Ne sano eilen telkkarissa, ettei kannata pelätä sotaa,
mutta rauhaa en saa kun sisälläni palaa maa.
Jotkut vieläkin syvään kumartavat sodan jumalille.
Ne ovat terästä ja rautaa, ja ne hetkeänsä odottaa.

Ehkä huomenna aamulla sataa maahan uutta pakkaslunta.
Ehkä lapset koulussa pääsevät hiihtämään.
Ehkä huomenna vielä aamun näkee tämä maa ja valtakunta.
Ylihuomisesta on paha mennä sanomaan.

Jotkut menee sekaisin rock'n'roll-musiikista.
Jotkut menee sekaisin alkoholista.
Hei beibi, menet sekaisin minusta.

Ja vielä koittaa se kaunis päivä,
kun tieltä murheet väistyvät.
Et ole surullinen aina,
vaikka nyt tuntuu siltä.

Vielä koittaa uusi aika.
Vielä sinut huomataan.
Tulee päivä jolloin joku muu
kuin minä vierees istahtaa.

Sinun vuorosi tulee vielä.
Vielä sinut huomataan
Tulee päivä jolloin joku näkee
sinut sellaisena kuin minä nään.

Sain mun vanhojentanssipuvun ja se on ihanaihanaihana !!! <3

OIKIASTI PAKKO KERTOA MUN MATKASTA KOULUSTA KOTTIIN !

Mää pääsin koulusta puol kolme ja bussi jolla pääsen suoraan kottiin lähti viittä vaille kolme kaupungista. Noh, mää ajattelin että lähen käveleen siihen lähimmälle pysäkille joskus siinä 18 vaille ku oon aina ennen kerenny siihen bussiin silleen ihan hyvin.
Olin kävelly meijän koululta ehkä jonku 100 metriä ku huomasin että ei saatana tuossahan se bussi jo on melkeen tuossa pysäkillä nuissa liikennevaloissa. Lähin ihan täkyllä juoksemaan. Mulla oli matkaa siihen pysäkille jottain 400 metriä ehkä vielä, mutta ajattelin että kyllä mää kerkiän ku sen bussin piti seistä vielä kahissa liikennevaloissa. Ne liikennevalot oli kuitenki sille bussille niin suotuisat että se kerkes sille pysäkille ennen mua. Vaikka mää kuinka juoksi ja menin päin punasia (mitä en suostu tekemään muuta kuin hätätilanteissa ), niin se bussi lähti liikkeelle just ku mää olin jossain 10 metrin päässä siitä ovesta.
Noh, mää aattelin että se bussi oli sen verran ajoissa että sen on pakko oottaa jonku aikaa siellä kaupungin pysäkillä. Ajattelin että jos juoksen nopeesti niin saatan keretä siihen. Lähin sitten taas juoksemaan siihen samaiseen bussiin. Jossaki vaiheessa olin jo sen bussin rinnalla, mutta tunnetustihan ihmisen jalat - edes mun - ei ihan autojen nopeuteen yllä. Se bussi joutu kuitenki taas seisoon valoissa silleen, että jossaki vaiheessa jo luulin että saavutan sen siinä seuraavalla pysäkillä. Mutta ei. Olin taas jotain 10 metrin päässä sen bussin ovesta ennenku se lähti siitä pysäkiltä.
Meikäpä ei tietenkään luovuttanu vaan olin silleen että sen on pakko oottaa siinä seuraavalla pysäkillä pari minuuttia, ja jatkoin juoksemista. Ja lopultakin, elämäni rankimman ja pitkäkestoisimman juoksuputken jälkeen, pääsin siihen bussiin! Oikeesti, juoksin saman bussin perässä ainaki jonku kilometrin.
No, Anna oli siinä bussissa, ja olin silleen että ihanaa että täällä on joku tuttu. Menin sen viereen istumaan ja selitin kaiken vääryydeen jota olin kokenu. Olin niin hengästyny enkä melkeen enää pysyny tyyliin pystyssä ja olin ihan kuoleman partaalla.
Oltiin edetty sillä bussilla ehkä reilu sata metriä ku se kuski ajo jonku henkiläauton kylkeen pahki. Oltiin vaan paikallaan siinä jonku aikaa, kunnes se kuski sitten sano että kaikki ulos bussista. Olin, että sehän kiva! Tuskin oli hengitys kerenny mulla tasaantua ku lähettiin Annan kanssa juoksemaan seuraavalle pysäkille, että kerettäs seiskaan, jolla päästää kottiin.
Sitteku oltiin siinä pysäkillä niin katottiin että jaa seiska tuleeki vasta 9 minuutin päästä. Ihan turhaa juostiin. Jäätiin siihen vaan oottelee ja puhuttiin jottain paskaa vaan siinä. Sitten joskus reilun viien minuutin päästä se sama kolarin ajanu bussi kurvaa siihen pysäkille! Siinä vaiheessa molemmilla petti pokka, oltiin että ei helevetti ja mentiin vaan siihen bussiin sitte takasi mistä oltiin lähettykki :D

IHAN PERUS KOULUMATKA SIIS.

Ja Aamenet myös sille että pääsin tuolta myrskystä pois.

Kuka opettas mut elämään tässä hetkessä?