IRC-Galleria

Kukin meistä on leiponut varmasti elämänsä aikana useasti, mutta tiedättekö mikä
ero on karkeilla ja puolikarkeilla vehnäjauhoilla?

katso kuvaa, niin tajuat.


http://www.kuvaton.com/kuvei/jauhot.jpg

True Story:

14. Miten lakia noudatetaan muissa maissa?

Ennakkoepäilyistä huolimatta lakia on noudatettu, ja tupakoivat sekä tupakoimattomat ovat olleet tyytyväisiä uusiin järjestelyihin. Ravintoloissa käynnit eivät ole vähentyneet eivätkä ravintolat ole menneet konkurssiin tupakointikiellon vuoksi. Ilmasto tai erilainen kulttuuri ei ole vaikuttanut asiaan. Kirjoita esimerkki Italiasta.

Kirjoita esimerkki italiasta? Menee jo huonosti kun pitää vetää tuollaista paskanjauhamista,
eikä sitten viitsitä edes kirjoittaa sitä....

koko homma löytyy valheineen täältä:

http://www.porttikieltosavulle.fi/sivu9.html

En muista paljoakaan syntymäpaikastani, siellä oli ahdasta ja pimeää, eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisarusteni kuolleen ja kaipaan heitä niin. Muistan myös päivän jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään mutta hän oli niin sairas.

Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme toisiamme vasten, kukaan ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa missä on paljon erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääntä täältä. Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti pienistä ihmisistä, lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, aivan kuin haluisivat leikkiä kanssani!

Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme. Joskus ilkeät ihmiset pelästyttävät meidät lyömällä ikkunaan. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä!" "Minä tahdon tuollaisen!", mutta emme pääse koskaan lähtemään kenenkään mukaan. Siskoni kuoli viime yönä kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin kuinka elämä hiljaa lähti hänen laihasta ruumiistaan. Olin kuullut että hän oli ollut sairas ja minut pitäisi myydä äkkiä alennushintaan, jotta he pääsisivät minusta eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen aamulla ainoa ääni joka suri häntä kun aamulla hänen ruumiinsa otettiin pois häkistä ja heitettiin roskiin.

Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella halusivat minut! He olivat ostaneet minulle kupin ruokaa ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön isä ja äiti kehuvat minua suloiseksi ja kiltiksi pennuksi! Minut nimetään Enkeliksi. Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta! He ovat helliä ja rakastavat minua! Hellävaroen he opettavat minut erottamaan oikean väärästä. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan!

Tänään minä kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta rentouduin kun paras ystäväni, pikku tyttö sanoi sen olevan ok. Eläinlääkäri sanoi varmaan surullisia sanoja perheelleni koska he näyttivät onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kavattajajista" ja siitä että vanhempiani ei oltu kuvattu. En ymmärtänyt lääkärin puheita, ainoastaan minua koskee nähdä perheeni niin surullisena! He silti rakastavat minua hyvin paljon ja minä heitä!

Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita minuun sattuu pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani ollakseni vahva pentu, mikä minun kuuluisi olla mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku tytön niin surullisena ja kuulen vanhempien sanovan "Nyt on varmaan aika..." Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärilla eivätkä uutiset ole koskaan hyviä.

Aina puhutaan synnynäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringon paisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani. Juominenkin koskee. Yritän nousta mutta voin vain inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän olla hyvä ja rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kunpa tämä kipu menisi pois! Kunpa pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta.

Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa! Ihmiset halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta enää. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni. Pikku tyttö halaa minua hellästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni jossain kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta.

Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla eli pienella hännän heilautuksella ja hellällä kuonon tökkäisyllä. Olin toivonut viettäväni vielä monta ihanaa vuotta heidän kanssaan, mutta niin ei vaan ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri "Eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän että tulee kulumaan monta vuotta kunnes nään rakkaan perheeni uudelleen.

Tätä tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen että se pysäyttäisi moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi.

1999 J.Ellis

1. Kostuu ilman suihkua
2. Lypsää maitoa ilman ruohoa
3. Vuotaa verta haavoittumatta
4. Jäykistää luuttoman lihan ;)

IMPORTANT: No animals were harmed in the transmission of this message, although the yorkshire terrier next door is living on borrowed time, let me tell you. Those of you with an overwhelming fear of the unknown will be gratified to learn that there is no hidden message revealed by reading this warning backwards, so just ignore that Alert Notice from Microsoft. However, by pouring a complete circle of salt around yourself and your computer you can ensure that no harm befalls you and your pets. More.

Olen: joni
Haluan: juankosken lähellä sijaitsevalle paikkakunnalle mökille :D
Minulla on: jatkuvasti kivaa
Vihaan: jotakuten kaikkia ja kaikkea
Pelkään: joulupukkia
Kuulen: jatkuvaa nalkutusta
Pohdin: jatkuvasti rahaa
Rakastan: joulua
Minuun koskee: jatkuvasti
Minä aina: jumppaan
Minä en ole: järin kiva ihminen
Laulan: järkyttävällä äänellä
Itken: joskus
En ole aina: jatkuvasti koneella, vaan aina
Kirjoitan: jorinoita työkseni
Hämmennyn: jatkuvasta kiireestä
Tarvitsen: jumppaopettajaa
Minun pitäisi: jakaa rakkauttani enemmän <3

Olen nyt sitten virallisesti peeaa. Asunto ostettu ja muutto lahteen edessä 30.10!!!

Moi...pakko kehuu sulle,
kokeile sääkin!! Mä oon
kokeillu uutta
VIINIDIEETTIÄ... Ihan
uskomaton dieetti: heti
ekalla viikolla hävis kolme
päivää!!!

A cowboy rode into town and stopped at the saloon for a drink. Unfortunately, the locals always had a habit of picking on newcomers. When he finished, he found his horse had been stolen.
He comes back into the bar, handily flips his gun into the air, catches it above his head without even looking and fires a shot into the ceiling. "Who stole my horse?" he yelled with surprising forcefulness.

No one answered.

"I'm gonna have another beer and if my horse ain't back outside by the time I'm finished, I'm gonna do what I dun back in Texas and I don't want to have to do what I dun back in Texas!"

Some of the locals shifted restlessly.

He had another beer, walked outside, and his horse was back! He saddled up and started to ride out of town.

The bartender wandered out of the bar and asked, "Say partner, what happened in Texas?"

The cowboy turned back and said, "I had to walk home!"