IRC-Galleria

Flunssasta aletaan vähitellen olla parantunut.

Sairastamista kesti kaksi viikkoa ja poskiontelojen punkteeraus oli tehtävä, ennen kuin paranin. Nyt sitten ollaan jo hieman paremmassa kunnossa. Töistä jouduin olemaan pois kolme päivää.

Tässä alkaa vähitellen olla, kuin Zen Cafen - laulaman kappaleen mies.

Olen kai mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Siltä tämä jatkuva arki elämässä alkaa vähitellen vaikuttamaan. Mitään ei näytä tapahtuvan. Tosin ei tämä ole ensimmäinen kerta omassa elämässä. Todella.

Olen aikaisemminkin kokenut asiani näin.

Jokakeväinen ja -talvinen flunssa iski. Pitihän se arvata, kun uskoi, että tänä keväänä ei flunssa iske, niin niin se vain iski odottamatta ja yht´äkkiä.

Tämän seurauksena olen joutunut olemaan poissa töistä. Joudun käymään sairaanhoitajan vastaanotolla ja käytän nyt antibiootteja taudin taltuttamiseen ja saadakseni itseni parantumaan.

Olo on kohta kolmen päivän lääkekuurin jälkeen hieman parempi mutta vieläkään en ole täysin terve. Olo on vähän sellainen, että juuri mitään ei oikein jaksa tehdä. Mutta kyllä tämä tästä ajan kanssa alkaa helpottamaan. Tai toivotaan ainakin niin.

Työnteolla pitäisi monien mielestä elää.

Omalla kohdallani tämä asia ei ole enää ollut mahdollista, koko sen reilun 5:n kuukauden aikana, jonka olen ollut työsuhteessa siihen yritykseen, jossa töitä teen tällä hetkellä.

Teen töitä 2 - 3 päivää viikossa. Yleensä teen töitä maanantaisin ja torstaisin neljä tuntia päivässä. Tällä työnteolla ei mitenkään kykene edes itseään elättämään. Palkkio on vain lisätuloa itselleni ja muu toimeentulo tulee täysin muuta kautta.

Toisaalta ei minua kukaan ole tähän työhön pakottanut. Olen itse tähän vapaaehtoisesti alkanut, joten ketään tästä sinänsä ei voi syyttää. Työelämän pelisäännöt ovat nykyään sellaiset, että se ei juuri houkuttele hakemaan töitä itselleni.

Yleensä työtä on joko liian vähän, jolla ei mitenkään voi tulla toimeen. Usein palkka on vielä vaatimaton työmäärään nähden.

Liian usein ei ole edes vapaana työpaikkoja, tällä alalla, jossa itse parhaillani teen töitä.

Olen tullut lopulta siihen johtopäätökseen, että lopetan jossakin vaiheessa tämän työn mikäli en pääse nykyiseen töissä olevaan yritykseen töihin edes osa - aikaiseksi työntekijäksi myöhemmin. Tätä asiaa olen alkanut ajattelemaan lähes joka viikko, kun olen työpaikalla. Työnantajan osalta näyttää, että hän ei ole kiinnostunut palkkaamaan minua myöhemmin työntekijäksi tähän yksityiseen yritykseen.

Joten, asia alkaa näyttämään jo siltä, että jossain vaiheessa saan tarpeekseni nykyisestä työstä ja otan lopulta lopputilin tämän vuoksi nykyisestä työpaikastani.

Suomen menestys Vancouverin talviolympialaisissa on ollut pienoinen pettymys, vaikka 5 mitalia on kisoista saavutettu.

Mäkihyppy petti täysin, vaikka sieltä olisi voinut tulla 1 - 3 mitalia mikäli hyppääjät olisivat olleet omalla tasollaan.

Jääkiekossa kuitenkin meni ihan hyvin. Sieltä tuli 2 mitalia ja se on kova saavutus suomalaisessa jääkiekkoilussa.

Yleisesti ottaen suomalaisen urheilun valmennus ei ole sillä tasolla millä sen ehdottomasti pitäisi olla.

Toinen ongelma taitaa olla se, että suomalaiset urheilijat eivät harjoittele tarpeeksi eikä harjoittelu taida olla laadultaankaan sillä tasolla, millä sen pitäisi ehdottomasti olla.

Koko joukkueen arvosanaksi voidaan kuitenkin antaa tyydyttävä. Liian moni suomalaisurheilija alisuoritti eikä onnistunut pääsemään omalle tasolleen kauden ja uran tärkeimmissä kisoissa.

Eniten vituttaa kaikki.

Joskus tuntuu, että jos vitutukseen voisi kuolla, niin minä olisin jo vainaa.

Välillä elämä vituttaa oikein olan takaa. Asun yhteisössä, josta haluaisin päästä mahdollisimman äkkiä pois mutta kun ei sieltä niin vain pääsekään pois.

Joutuu asumaan yhteisössä, vaikka ei siellä enää haluaisi asua. Siinä yksi vitutuksen aihe.

On hyvä, kun on olemassa kavereita irc:kin.

Sen lisäksi on Facebookissa kavereita jo ihan mukavasti. Kavereita ja ystäviä ihminen tarvitsee aina.

Vielä kun löytäisi itselle sopivan työpaikan, niin elämä alkaisi olla melko lailla kohdallaan.

Seuraava henkilökohtainen tavoite minulla on se, että pääsen takaisin työelämään takaisin normalilla työsuhteen ehdoilla.

Nykyään on vain tavattoman vaikea päästä työelämään. Hakijoita joka paikkaan on todella paljon.

Ehkä asia muuttuu todeksi viimeistään muutaman kuukauden tai vuoden päästä.