IRC-Galleria

Rakas isoäiti.

Ensimmäisen kerran tapasimme joskus heinäkuun alussa vuonna 1983. Olin silloin vielä sellainen pieni rääpäle, mutta taisin olla pitkään odotettu rääpäle.

Lapsuudesta muistan aina sinut tapaamisesti lähes päivittäin. Asuimme lähes naapureina, mitä nyt pikkaisen välimatka(muutama kortteli) oli vain välissämme.

Anteeksi kaikki pahamieli mitä olen sinulle aiheuttanut. Olen pahoillani etten saannut itsestäni irti sitä, että olisin tullut tapaamaan sinua viimeisinä hetkinäsi. Myönnän, että olen tehnyt virheitä elämässäni ja kiitän sinua siitä, että olet tukenut silloinkun minulla oli vaikeata.

Muistan hyvin ne vanhat hyvät ajat kun tulit hakemaan minua jopa toiseltapuoleta kaupunkia tarhasta kesken päivän jotta sait viettää aikaa kanssani. Muistan hyvin kävelyretkemme pitkin keskustaa ja bulevardia. Muistan kun sait ensimmäisen keppisi ja kävelyreissumme hidastuivat.

Keppi ei ollut sinulle este tai hidaste vaan haaste. Muistan hyvin kuinka häädit minua kiusanneet ampiaiset kepin kanssa. Muistan kuinka opetit minulle virkkausta ja ompelua. Myöskin yhteiset leivontesessiot ovat jääneet mieleeni.

Kuten eräässä laulussa sanotaan. Aika vanha ei enää koskaan palaa. Ei se palaakkaan, mutta muistot sinusta ovat jääneet mieleeni ja sydänmeeni ikuistesti.

Kiitos mummi vielä kerran hetkistämme.

Pojanpoikasi: Jani