IRC-Galleria

Olin eilen ekaa kertaa Englantilaisen laakarin vastaanotolla. Ei hataa, ma oon terve, mutta Laure on kammanny selkansa ja se tartti laakaria. ENIVEI

Vastaanotto oli pieni ja ihan jees. Perus englantilainen skrubu meininki (luoja tietaa mita skrubu tarkottaa). Paljon porukkaa, punaiset tuolit ja tukiryhmia tupakoijille. Itse laakarin huone tosin oli suht erillainen....

Ensinakin siella oli tapetit seinalla. Se huone oli aika pieni ja naytti mun mummin makuuhuoneelta. Laakarin pedilla oli edellisen potilaan paperit jaljella, ja semmonen liikkuvakangasseinasysteemi oli rikkinaisena jossain kulmassa. Kauheesti tavaraa, ei mitaan jarjestysta. Itse laakari oli intialainen vahvan aksentin kera, joten sen piti puhuu aika hitaasti. Tamahan arsytti laakaria, ja se rupes nappailemaan konettaan aika agressiivisella tavalla. Kelasin etta olisin kattonu odotusaulasta tukiryhman hakatuille nappiksille.

Tan laakarin piti tutkia Lauren selka, joten lauren meni makaamaan sille sotkuiselle tutkimuspoydalle. Herra laakari rupes ronskin ottein kokeilemaan ihan vitun kipeeta selkaa, ja sitten nostelemaan Lauren jalkoja, samalla kun potilas kiljuu'Sattuu! Sattuu!'. Sitten se alko kirjottamaan sairaskertomusta tietokoneelle (tassa vaiheessa meinasin adoptoida nappiksen ittelleni).

Se sairaskertomus oli kylla huvittava. Siihen oli kirjotettu vaarin miten Laurenin selka meni paskaks, vaara resepti ja se kirjotti 'ei nakyvia vaivoja, saattaa johtua lihassaryista'. Herran pieksut, eikos ole herran duuni ottaa selvaa mista se kipu johtuu, eika vain arvailla?!

Lauren piti saada toi sairaskertomus kirjallisena, koska se paatti menna ranskaan laakarille. Taa laakari paatti kirjottaa kasin koko systeemin semmoselle 10x10 cm paperille(joka muuten makso 10 puntaa). Se oli niin stressissa, etta se kirjotti ihan sairaan hitaasti, ja paino sita kynaa ihan alyttoman lujaa. Eli se kyna kanssa tukiryhmaan. En kylla ymmarra, jos laakarille oli hankittu ihana littana naytto, miksei sille ollut varaa hankkia tulostinta?

Noh, enivei, samalla kun se laakari kirjotti tota lippulappusta, se ilmotti, etta Laurella oli vain kymmenen minuutin aika. Olisko ollut kiva, etta sille olis kerrottu asiasta kun se soitti ajanvaraukseen? Loppujen lopuksi me oltiin siella joku 20 minsaa yliaikaa, koska lauren piti saada ties mita papereita toita ja ranskan laakaria varten. Kiwa.

Enivei. Taman kokemuksen jalkeen olen todennut, etta en kylla mene taalla laakariin, vaikka olis henki kyseessa