IRC-Galleria

Mä en uskalla kohta enää mennä yksin enkä Rapen kans pihalle kun koko ajan tapahtuu jotain pahaa! Kaikkihan alkoi harjoittelun alusta eli marraskuun 24. päivän jälkeen... Muistin virkistämiseksi kerrataan hieman:
1. Ekalla harj. vkolla kantapäät oli tulehtua väärien kenkien takia -> kävely hankalaa vkon verran
2. Rape meinas mennä väliovesta läpi -> sen huulet ihan vereslihalla, kynsiä katkennut -> huulet tulehtui -> 20 pvän antibioottikuuri
3. Rapelle kennelyskä -> 3 vkon ehdoton liikuntakielto
4. Mulle 40'c kuume + paha angiina -> 3 pvää saikkua ja 10 vahva penisilliinikuuri
5. Siirrettiin huonekaluja kun sohva rämähti mun isovarpaan päälle -> kynsi taittui ja verta tuli aivan pirusti -> kävely erittäin haasteellista kengät jalassa seuraavat 1,5 vkoa
6. Kova flunssa ja poskiontelotulehdus -> 3 pvää saikkua ja antibioottikuuri
7. Meitsillä virtsatietulehdus

Ja nyt sitten....

8. Rapella taittui eilen yks kynnen "kuori" aivan juuresta, niin että ydin vain näkyy
9. Tänään Rape oksensi ruokansa päivällä ja vähällä ettei iltaruokakin tullut pihalle

Eli kaikki edellä mainitut on tapahtunut 24.11. - 26.01. välisenä aikana.

VITTU!!!!! What next!?! :< Ei tällainen sairaus/onnettomuuskierre voi olla enää vaan sattumaa, saatana.


Ps. Kannattaa lukea Khalid Hosseinin kirjoittama Tuhat Loistavaa Aurinkoa. Luin sen noin 12 tunnissa, on säväyttävä ja kaunistelematon kertomus kahden Afganistanissa elävän naisen arjesta maassa, jossa naiset eivät ole yhtään mitään. Pistää miettimään, kuinka onnellinen sitä saakaan olla, ettei kukaan pakota itseä naimisiin 14-vuotiaana miehen kanssa, joka voisi iän puolesta olla isoisäni. Ei tarvitse kestää pieksemistä, halveksimista eikä syvää vihaa, jota miehen puolelta saa. Näin länsimaalaisena on vaikea uskoa, että em. käyttäytymistä on vielä 2000 -luvulla jossain. Asioilta on vain niin kovin helppo ummistaa silmänsä.



]l\/l[