IRC-Galleria

huome takas koulunpenkille,
vittu sanon minä.

/Breaking Benjamin - Until The End/

Kulta pääs eile illal Helsinkii, mut se joutu lähtee TAAS mut Kuopioo täl kertaa :( Torstain sit nään sen taas<3

Tulee iksu :<

6 kk <3

Mä oon maailman onnellisin tyttö, ku mul on sut <3

JoonasMikael<3

Mulla on ihan tajuton ikävä mun parempaa puoliskoa. Tää on nii perseestä mennä yksin nukkumaan ja muutenki.

Ei mul oo ikinä ollu näin kova ikävä ketään toista kohtaan. Se johtuu siitä, et mä en oo ikinä aikasemmin rakastanu ketään näin paljoo.

"Sä tiedätkö mitä toivoisin
Sä edes tiedätkö että tahtoisin
Tänä iltana sun syliin nukahtaa"

J<3


PS. Ja tääki lohduttaa iha vitusti et joka vitun kerta ku yskin, ni pistää iha vitusti mahaa ja rintaa, iha ku joku hakkais niit samal ku yskin :(

Tää on perseestä, yskittää ja nenä vuotaa ku Niagaran putous ;(

6 päivää viel ku kulta tulee takasin :(
ikävä<3

"Eihä toi ees oo korkee" Näin tuli todettua nosturin juurelta ennen hyppyä. Jännitys oli huipussaan, kun huudettiin: "NUMERO 15!"
Vielä viimeiset vilkutukset äidille ja broidille, sillä nyt olisi aika laittaa valjaat päälle ja suunnata 110 m ylöspäin.

"Tuu vaa jo tähä, astu tohon niin, että sulla on selkä koriin päin" Astuessani "korin ulkoiselle puulevylle" tärisin kuin hullu, ainoa ajatus, mikä päässäni pyöri oli se, että:"Kohta lennetään ja lujaa" Vielä silloin epäilin, etten pystyisi siihen.

Korin pysähtyessä yläilmoissa, minulle annettiin ohjeet.
"Hyppääjä kädet irti"
Päästin irti.
"3, 2, 1, MENE!"
Mun kroppa ei liikkunu mihinkään.
"En mä pysty"
"Otetaan uus lähtö. Hyppääjä kädet irti"
Otin jälleen kädet irti kaiteista, kun olin laittanut kädet kiinni uudestaan.
"3, 2, 1, MENE!"
*WIIIIIUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUH*
Kroppani suostui liikkumaan ja pian sinkosinkin naama edellä 120 km/h suoraan alaspäin ja 80 km/h takaisin ylöspäin. Pompin siinä hetken aikaa ja yritin huitoa ilmaa pois tieltäni.

Pian käsistäni otettiin kiinni ja olinkin takaisin maan pinnalla. Nilkoissa tuntui hieman inhottavalta, mutta siinä vaiheessa ainoa ajatus oli se: "MÄ TEIN SEN JUMALAUTA" Adrenaliinin virratessa, katsoin kun veljeni hyppäsi "VOI PERKELEEEEE!":n kuuluessa taustalta.

Todistus "lepää" kehyksissä ykköspaikalla seinälläni, muistona siitä, että mä uskalsin tehdä sen ja ylpeydenaiheena, tietenkin. Sillä tässä jutussa minun kohdallani oli niin paljon epäilyksiä siitä, että tekisinkö sen. Mutta mäpäs näytinkin teille! ;)

Ikimuistoinen kokemus. Kiitos SkyBreakers !

Tuli pelattuu vähä pitkää :o

Ette voi ikinä uskoa, kuinka hermoraunio mä oon ollu täs koko päivän! Mua jännittää huominen niin vitusti.
Huomenna on se päivä, kun sisarukset hyppäävät Kaivarissa Suomen korkeimman benjin, 110 metristä. "Hypyn aikana saavutetaan n. 120 km/h nopeus ja ensimmäisen pompun aikana nopeus on n. 80 km/h ylöspäin." <- Toi nopeus kauhistuttaa mua! (Eli en viitti syödä mitää ennen hyppyy etten oksenna)

Toivottakaa onnee ja pitäkää peukkuja et uskallan sit hyppää sen (Tää korkeenpaikan kammoki lohduttaa iha v*tusti)

PS. Kävin tänää vaihtamas napakorun :)
PPS. Mul on ikävä kultaa :(

Kuva (c) SkyBreakers

Mun rakkauspakkaus tulee takas vast 14.päivä :(

yhyy, haluun kullan tänne