IRC-Galleria

Jumaliste kun iski todellisuus jotenkin taas vastaan.
Autuaan tietämättömänä ja kuplassani elellyt tässä nämä viimeajat. Tänään vaan sitten muistin, että niin tosiaan, huomenna ylioppilaat saa lakkinsa, ihmiset lopettavat koulunkäyntinsä ja loput painuvat kesälaitumille.
Väkisin tulee mieleen että mitäs sitten kahden vuoden päästä, kun pitäisi itse tököttää siellä ihmisten edessä valkoinen hattu päässä. Ympärillä ihmiset, joista suurta osaa ei nää sen hetken jälkeen enää koskaan, vaikka tietää ikävän tulevan. Muutaman kaverin kanssa pidetään yhteyttä, mutta entäs kaikki ne muut, joiden kanssa on vuosia jakanut opiskeluaikaa? Kukin lähtee eri puolille Suomea, hyvästi vaan sitten. Aloitetaan elämä aikuisten maailmassa kaukana kotoa, mahdollisesti ihan yksin.
Nyt vaan pelottaa aikuistuminen niin mielettömästi. Tekis vaa mieli olla samanlainen kakara vielä kun tähänkin asti oon ollut...Ilman suurempaa vastuuta mistään. Sitten toisella puolella houkuttelee se elämä, mikä ehkä vielä joskus on kaikkine hienouksineen edessä. Unelmat, joita voi saavuttaa...
Anteeksi nyt taas tämä, mutta iskee vaan välillä tulevaisuuspaniikki. Nyt jo kummasti helpotti, kun sai purkaa tätä tänne ja muutamalle kaverille. Kiitos teille <'3