IRC-Galleria

olen nyt väsynyt, väsynyt kaikkeen. väsynyt tylsyyteen jota koen samalla kun kirjoitan. minulla ei ole nyt mitään, mistä kiinni pitäisin, ei mitään minkä vuoksi eläisin. olen tyhjän päällä, jalkani eivät yletä pohjaan, käteni eivät yletä kurkottamaan taivaaseen. olen tässä keskiakselilla, vähän sellanen fiilis nyt, et kiitti ihan vitusti kaikesta. tunnen raivoa, haluaisin kerrankin päästää sen pahan ulos minusta jotta olisi taas helpompaa, mutta en minä siihen pysty kuitenkaan. toisaalta se riippuu täysin tästä tilasta ja miten haluan ajatella. olenkohan ajatellut nyt muutamaan kuukauteen positiivisesti? EN. olenko yrittänyt jatkaa elämää? EN. olenko halunnut väkisinkin itselleni pahan olon? KYLLÄ. kannattaisiko tehdä parannus? KYLLÄ. mutta en vain jaksa. voisin nukkua muutaman vuoden ja katsoa sitten asioita uudesta näkökulmasta. olen turvautunut itseasissa viinaan, vaikka se ei ole parannus mihinkään, olo tulee vain pahempana takaisin, vaikka se auttaakin sen hetken. tämä on klisee mutta jumalauta, haluaisin taas elää!!! ehkä rakastaakin, ehkä, ehkä ei.