IRC-Galleria

nyt mulla on sekava olotila, olen kotona koko viikonlopun mikä on oikeastaan helvetin hyvä, koska en olis muutenkaan jaksanut nähdä ketään. tai siis ehkä olisin mutta en ois kuitenkaan nähnyt niitä ihmisiä joita oisin halunnut nähdä. on tää taas niin tätä, vaikeaa, siksi haluankin kuolla taas. haluan syntyä uudelleen parempana ihmisenä ja näyttää näille minun vihamiehillekin etten riidoissa haluaisi olla ja että välitän heistä. olen aina hyvin kiinnostunut muiden hyvinvoinnista, siksi riitely on turhaa, eihän sillä saavuta mitään. jos jollain on jotain sanottavaa tuosta niin sanokoon sen nyt. eikö olisi upeaa jos kaikilla olisi hyvä olla? elämä on kuitenkin niin lyhyt ja siitä tulisi nauttia. koskaan ei tiedä millon elämä loppuu, se voi olla että huomenna en minäkään ole kirjoittamassa tähän päiväkirjaan. kun elämä loppuu, se voi tulla yllättäen, suru ja kaipuu tulevat silloin vahvempina kuin koskaan, eikä niistä ehkä ikinä pääse eroon. siksi se rakkaus, on tärkeää. vaikka pelkää rakastaa niin kai se on tervettä vaikka rakkaus on mielestäni sairaus, en näe siinä mitään hyvää, se on se henkinen itsemurha. mutta rakastanhan minä, paljon kaikkia teitä, toisia enemmän toisia vähemmän, mutta olette minulle kaikki niin tärkeitä, nyt ja aina.