IRC-Galleria

kaikki kokemani asiat ovat olleet valheita, mikään ei niistä totta ollut. muistan vieläkin hymysi joka mukanani kulki, mutta nyt vain jäljellä muisto joka saa minut itkemään. et tiedä kuinka paljon satutit, siksi jatkan matkaa yksin haparoiden, enkä koskaan löydä turvaa mitä tarvitsen. lähelläsi oli hyvä olla, tuntui ettei sitä onnea kukaan saa murrettua, mutta sinä rikoit kaiken, syy oli minussa sen tiedän. en ole oppinut itseäni tuntemaan koskaan, miten luulit että pystyn elämään normaalisti mukana normaalissa elämässä. sinä olit varma kaikesta, minä en, mutta vaikenin koska en halunnut selittää sinulle asioita, et olisi kuitenkaan ymmärtänyt minua. annoin sinulle lähes kaikkeni, tai ainakin niin luulin, mutta ehkä pystyn jonakin päivänä antamaan enemmän ihmiselle joka aidosti minua rakastaa, eikä leiki leikkejään. ei saa särkeä haurasta sydäntä, sillä se ei korjaannu itsestään, tarvitaan kaksi, toinen puoli puuttuu. rakkaus säilyy ikuisesti vain kohde vaihtuu. tuota minun päähäni yritettiin takoa, mutta olin jo niin varma kaikesta ja torjuin kaiken, se olikin totta. en koskaan luota enää ihmiseen joka minua sanoo rakastavansa parin viikon tuntemisen jälkeen, en luota puheisiin, en mihinkään ennenkuin se henkilö näyttää ja osoittaa että hän on se oikea, joka rakastaa minua vaikeidenkin asioiden tullen. mikään ei ole ruusuilla tanssimista, ei kannata elää haave maailmassa, sillä ne ne kuitenkin murskaantuvat. minä tein niin ja tässä ollaan edelleenkin rajalla pudota syvällä, mistä takaisin ei ole tulemista. olen rikki henkisesti, siihen menee aikaa että palaudun ennalleen siihen iloon mikä minulla ennen oli, ehkä se hetki ei tulekaan koskaan. on absurdia sanoa ettei usko onneen, mutta niin se vain on minun kohdalla. miksi siihen uskoa kun aikaisempi onni on ollut vain täynnä valheita ja pettymyksiä. tai no on väärin sanoa noin sillä se aika oli myös elämäni onnellisinta aikaa. nyt vain elän päivän kerrallaan, en jaksa miettiä enää mitään koska pelkään että kaikki omat mietinnätkin lipuvat silmieni ohi, enkä saa kiinni mistään, mistä haluaisin. tuntuu vain niin turhalta tämä paska.

miten helvetissä saisin itseni ylös ja paremman mielen. en jaksa enää tätä paskaa, joka päivä samat asiat toistuu, tämä on jo niin vitusta. nyt minulla ei ole juurikaan hyvää sanottavaa, kun vain saisi oikeesti vaan liueta tuon puoleiseen. voimat ei riitä enää. en voi antaa kenenkään koskettaa, en luota, en koskaan.

nyt on hetki jollon mikään ei yksinkertaisesti kiinnosta, hirvee päänsärky koko ajan ja stressi koulun takia, ei tästä taas mitään tuu. vituttaa ja olo on paska. enkä oo muistanut ees syödä pariin päivään, heikkoa, mutta ei voi moneen asiaan keskittyä joten nyt on vaan koulu ja bändi, bändi ja koulu. ne on nyt tärkeimmällä sijalla elämässä tai no, ainahan on muutamalla henkilölle sija kiireessäni. olen yrittänyt kuntoilla kovasti että saisin lihasmassaa lisää ja oisin muutenkin ihan ok kunnossa. mutta nyt kaikki energia menee vaan tähän itsesääliin, tiedän että olen vaikea ihminen mutta nyt on hetki joka ei ole minua varten. kaikki on minua vastaan, en nyt tarkoita tällä ihmisiä tai no niitäkin, mutta arjen askareetkin tuottavat päänvaivaa. ja tuntuu että ois halu haistattaa paskat kaikille, mutta eih, ei mulle nyt olla pahaa tehty, mutta minulla on tapa purkaa paha oloni muihin, yritän päästä tavastani eroon vielä joskus. vituttaaaa.

tyhjä katse, tyhjät lauseet, mitä jää jäljelle? vain sinä ja kuinka rakkautesi kuolee mukanasi.

tänään olen toiminut lastenhoitajana, vaikka en pidä lapsista, niin tänään oli ihan hauskaa, pelattiin twisteriä, se oli suoranaisesti hulppeaa. kolme henkilöä yhtä aikaa ja ihan solmussa, hyvä känni peli, sitä täytyy kokeilla kyllä. ihan nyt on rauhalliset fiilikset, kotona olen ja nautin hiljaisuudesta, kohta alkaa pojat nukkumaan ja käyn ehkä ilta spadduilla ja keskityn katsomaan jotain leffaa. olen kyllä rauhottunut hirveästi, enää ei tee mieli mihinkään, mutta pari viikkoa ja sitten mun yksi ihana poika puolinen kaveri tulee luokseni, uuh. en malta odottaa.

miksi vitussa pitää kärsiä, tai tuntea syrjuviä katseita. tulen tekemään kaiken että katsoisitte vielä enemmän minua kieroon, koska millään ei ole mitään väliä. minä tulen olemaan tälläinen enkä muuksi muutu, jokainen on se oma persoona, jokaisessa on jotain vikaa. jokainen on joskus sanonut toisistaan pahaa, se on tullut julki ja riita syntynyt, mutta kai nämäkin asiat voi korjata. pienet ristiriidat eivät ole maailmanloppu niistä kuuluu selvitä, eikä olla kapinallisella päällä. pitäisi jo unohtaa jollain tavoin pikku purat ja jatkaa kaikki ystävinä, joko huonoina tai hyvinä. en enää tiedä mitä selitän, mutta parempi näinkin, että tekstiä tuli, kiitos.

olen sokea, en löydä sitä oikeaa polkua joka minut johdattaa rakkaani luo. olen vain se jota ei tulla koskaan huomaamaan. mutta joillakin on tämä kohtalo, jotkut ovat hyvinkin suosittuja, mutta parempi hämärässä kuin jossain valokeilassa, muiden silmätikkuna. olen sokea sillä en huomaa että kyllähän minusta välitetään, vaadin vain liikaa, liian paljon, liian vähässä ajassa.

mulla on huoli yhdestä rakkaasta ihmisestä, hän ei taida tietää että välitän liikaakin. minä olen täällä tukena ja turvana. minut on niin useasti tituleerattu pahaksi tyypiksi vaikka olen kaikkea muuta, rakastan, rakastan, rakastan. välillä pysähdyn miettimään että mitä on rakkaus, mutta joka kerta sekin selviää. en saa unta, en ole pitkään aikaan nukkunut, kun huoli on joka asiasta, siitä että pärjääkö rakkaani tuolla kurjassa maailmassa tai että heräänkö seuraavana aamuna. haluan olla kerrankin huoleton, mutta se lienee mahdotonta.

voih, olen nyt ihan hukassa, äääh, mulle ois pitänyt tulla vieras "kaukaa" mutta nyt tuli mutka matkaan. mun huoneeseen tuli remontti, no mut hyvä puoli siinä että siellä saa olla rauhassa, oma rauha, omat vieraat, hienoa. sitten se alkaa nautiskelu elämästä, ei kauaa kun on pikku tuparit, ryyppy bileet, tai no sitä täyttyy miettiä. alan nyt rajoittaa vähän tätä juhlintaa tai no 13.päivä voi räjähtää nimittäin taitaa menoni suunnata kohti suolahtea, ninan luo. sillon olen kyllä niin kännissä taas. aaah, vieläkin mietin uutta vuotta, se oli parhain ikinä!!

tänään oli taas bändi treenit, oli huippua, kivaa, mahtavaa!! huippu kokoonpano meillä, on aina hauskaa, naurua riittää. tällä viikolla kai kolmannet treenit, jossakin välissä. laulaminen rentouttaa ja pääsee uuteen maailmaan jossa on kiva olla jopa. sieltä ei ole kiirettä pois ja voi unelmoida kovasti. meikit, ketjut ja vyöt, löytyy multa aina kun treeneihin menen. olen sekavalla päällä, hyvä fiilis, joten en jaksa nyt jatkaa mitään!!