IRC-Galleria

Olipa kerran, pienessä kaupungissa Itä-Suomessa tyttönen, joka viuhahteli paikasta toiseen saaden hillittömiä naurukohtauksia. Välillä hän kuitenkin istahti syömään vaikkapa vesimelonin tai varsin hyviä appelsiineja, sekä keskustelemaan erittäin hyvästä sämpylästä (jossa olisi voinut olla enemmän tomaattia pienempinä paloina ja kurkkua (lisäys: kastikkeeseen kyllästyi lopulta)) Tämä tyttönen nimeltään Suvi, asui äitinsä, joka on varsin menevä mimmi, kanssa lukaalissa koiran ja kissan kanssa.

Samaan aikaan minä asuin toisaalla talossa, joka tuntui aina tyhjältä. Paitsi silloin kun Suvi ja muut hulvattomat veikot tulivat käymään. Yksi hyvä ja ratkaiseva asia tästä talosta on kuitenkin mainittava - täällä on jääkaappi lähes poikkeuksetta täysi.

Mutta palataan vielä Suviin, tyttöseen josta tämä tarina kertoo. Kesällä 2003 tutustuin häneen paremmin ja aloin pitää häntä luotettavana ja lojaalina ystävänä. Makoilimme rannalla syöden mansikoita ja pidin hänestä yhä enemmän ja enemmän ja meillä oli joka kerta yhtä hulvatonta. Seikkailimme samana kesänä myös Espoossa/Helsingissä. Siltä reissulta sain mustan silmän (tässä on ehkä tarpeellista mainita ettei kukaan lyönyt minua) Nimeä Mervi, en ole koskaan ymmärtänyt. Vaikkakin suvilta löytyy kasapäin temperamenttia ja joskus voi saada muutaman mieltä ylistävän kommentin osakseen <3 En kuitenkaan väitä että itse olisin aina rauhallinen ja oikeudenmukainen, mikä tuo mieleeni meidän Bulgarian reissun. Ja tarkemmin erään kohtauksen polkuautolla ajellessamme, saatoin menettää hiukan malttini ja pimahtaa.

Tällä hetkellä istun kotona koneella (minkä joku ehkä nerokkaasti päättelikin) ja mietin ystävääni Suvia. Hänestä voisi vielä mainita pari asiaa. Suvi on ehkä aidoin ja suorapuheisin ihminen jonka olen tavannut. Itsekeskeisyys-sanaa hän ei tunne.