IRC-Galleria

tittididiiiiii, huomenna ouluuuun <3 :)

miksi en muista koskaan palauttaa kirjaston kirjoja ajoissa? miksi aina kun yritän tehdä läksyjä päädyn jotenkin koneen ääreen? miksi ripsiväri valuu, vaikka sen pitäisi olla vedenkestävää ja miksi tökkään sillä harjalla aina silmään? Miksi kasvien ympärillä pörrää banaanikärpäsiä? Miksi pinnit häviävät aina, vaikka niitä olisi ostanut neljä pakettia? Miksi eminemin ääni kuuluu aina radiosta kun avaan sen? Miksi peilissä näyttää paremmalta kuin kuvissa? Miksi herätyskello soi aina liian aikaisin? Miksi hartiat ovat aamulla jumissa? Miksi kannettavasta cd-soittimesta loppuu virta aina kesken junamatkan? Miksi oksennustauti tulee aina yöllä? Miksi en voita arvoilla koskaan mitään, paitsi ehkä palohälyttimen ja turvaliivin? niin MIKSI!?

Olipa kerran, pienessä kaupungissa Itä-Suomessa tyttönen, joka viuhahteli paikasta toiseen saaden hillittömiä naurukohtauksia. Välillä hän kuitenkin istahti syömään vaikkapa vesimelonin tai varsin hyviä appelsiineja, sekä keskustelemaan erittäin hyvästä sämpylästä (jossa olisi voinut olla enemmän tomaattia pienempinä paloina ja kurkkua (lisäys: kastikkeeseen kyllästyi lopulta)) Tämä tyttönen nimeltään Suvi, asui äitinsä, joka on varsin menevä mimmi, kanssa lukaalissa koiran ja kissan kanssa.

Samaan aikaan minä asuin toisaalla talossa, joka tuntui aina tyhjältä. Paitsi silloin kun Suvi ja muut hulvattomat veikot tulivat käymään. Yksi hyvä ja ratkaiseva asia tästä talosta on kuitenkin mainittava - täällä on jääkaappi lähes poikkeuksetta täysi.

Mutta palataan vielä Suviin, tyttöseen josta tämä tarina kertoo. Kesällä 2003 tutustuin häneen paremmin ja aloin pitää häntä luotettavana ja lojaalina ystävänä. Makoilimme rannalla syöden mansikoita ja pidin hänestä yhä enemmän ja enemmän ja meillä oli joka kerta yhtä hulvatonta. Seikkailimme samana kesänä myös Espoossa/Helsingissä. Siltä reissulta sain mustan silmän (tässä on ehkä tarpeellista mainita ettei kukaan lyönyt minua) Nimeä Mervi, en ole koskaan ymmärtänyt. Vaikkakin suvilta löytyy kasapäin temperamenttia ja joskus voi saada muutaman mieltä ylistävän kommentin osakseen <3 En kuitenkaan väitä että itse olisin aina rauhallinen ja oikeudenmukainen, mikä tuo mieleeni meidän Bulgarian reissun. Ja tarkemmin erään kohtauksen polkuautolla ajellessamme, saatoin menettää hiukan malttini ja pimahtaa.

Tällä hetkellä istun kotona koneella (minkä joku ehkä nerokkaasti päättelikin) ja mietin ystävääni Suvia. Hänestä voisi vielä mainita pari asiaa. Suvi on ehkä aidoin ja suorapuheisin ihminen jonka olen tavannut. Itsekeskeisyys-sanaa hän ei tunne.

öö, tulin helsingist äsken. Oli ihan kivaa, kai :DD ja huomenna kouluun!!! :/ <33

voi hitsi. toivottavasti suvi ei huomaa tota alempaa merkintää. tai sille selviää ettei ne mitään joukkoitsemurhaa tehny. :O

jihaa joulu.... äh, familytime jossai mummolas.


mul on bambu tossa pöydällä, minkä takia tää huone on täynnä niitä pikkukärpäsii. päätin nyt sivuttaa mun huonon omantunnon, jos tapan jotain (itikan..?? :D)
eli itseasiassa nyt tää huone on täynnä niiden pikkukärpästen raatoja.... :P

äää, lauantai-ilta klo 20.39 ja mä olen kotonaaaaaa :/ tylsää. Taidan mennä varastaan jääkaapista piparkakkutaikinaa ;DD

kymmenen päivää jouluaattoon. ;D ja autoa ei näy vieläkään missään (tai kannettavaa) auuuuuuts, kädetkin kramppa liiasta virk.. eikun neulomisesta :DD

JA sit vielä semmonen juttu, et mun piano viritettiin tänään <3

mun otsa lähentelee uhkaavasti näppistä.
mis mun sänky o???? :O

ääh, tylsyys vaivaa. pitäs päästä jonneki.