IRC-Galleria

Olen jotenkin romantisoinut alkoholin käyttöä itselleni vuosia. Punaviiniä ja suurta runoutta tai jotain. Nyt olen alkanut ehkä vähän yli-ikäisenä tai myöhäiskypsänä tutustua rappiorunouteen ja vastaavaan, ja ironisesti samalla huomannut että alkoholi ei sitten kuitenkaan pahemmin auta. Tai ehkä joskus sosiaalisena liukasteena, mutta en minä oikeastaan sellaista tarvitse.

Pystyn nykyään ajattelemaan aika selvästi melkoisessa humalassa, kirjottamaankin vain vähän enemmän typoja tehden. Mutta vähänkin luovuuden se tappaa ja tekee laiskaksi ja poistaa itsekritiikin, siis lähinnä hyvän itsekritiikin. Kai se voi joissakin herättää taiteilijan, mutta alan kyllä epäillä vahvasti. Ehkä Bukowskikin oli kirjailija enemmän viinasta huolimatta, joskin ilman viinaa ei tietenkään olisi voinut elää sitä elämään joka kuitenkin oli keskeinen osa hänen tuotantoaan. Mutta ehkä hän silloin olisikin kirjoittanut jotain muuta, ja ehkä jopa parempaa. Tai ehkä viina auttoi kestämään ja suorastaan pakotti taiteilijan elämään, ja ilman viinaa hän olisi tehnyt jotakin mukavampaa. Mistä minä tiedän.

Mutta itselleni viina taitaisi sitten kuitenkin olla vain tapa kestää itseäni täydellisenä keskinkertaisuutena. Ja sen lisäksi se ennen kaikkea masentaa. Ei sellaisella tuottavalla, vihaisella tavalla vaan sellaisella välinpitämättömällä, laiskistavalla ja tyhmentävällä tavalla.

Yksin juomisen päätin jo hetki sitten lopettaa, mutta taidan pistää sosiaalisen juomisenkin tauolle. On jotenkin kivempi olla tyytyväinen itseensä ja siihen että pystyy johonkin. Aika surullista että jo tässä iässä juomisen lopettaminenkin on tavallaan saavutus. Mutta sitten taas positiivistä tajuta jo tässä iässä että se ei tee minulle mitään hyvää vaikka en alkoholisoituisikaan. Ja sen kanssa tuhlatun ajan voi käyttää siihen että lukee ja kirjoittaa oikeasti.

Joinakin iltoina käyttäessäni messengeriä selvin päin olen ajatellut olevani kamalan tylsä ja tyhmä verrattuna siihen miten näppärä olen muutaman lasin tai koko viinipuollon juotuani. En tullut ajatelleeksi että olin juonut varmaankin edellisenä iltana, ja se sitten latisti minua seuraavan iltana vaikka krapulaa ei missään vaiheessa ollutkaan. Eli humalainen luontevuus vaatisi joka tapauksessa jatkuvaa käyttöä jotta olisi mitenkään mahdollista sen johtavan mihinkään hyvään. Jotenkin en pidä tarjotuista todennäköisyyksistä. :)