IRC-Galleria

.. Kesäisten kuukausien jälkeen iskee vastoinkäymiset vasten kasvoja.. Täysin puun takaa - odottamatta - eka toisaalta ja sitten toisaalta, pian sisimmän täyttää jo ahdistus siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.. Lumipalloefekti, jota en ole saattanut alulle mutta joka vaan jotenkin on pysäytettävä, yksin, sillä yksin olen kuitenkin kaikesta lopulta vastuussa. Olen rauhaton, varuillani, sisäinen kiire kaiken aikaa johonkin enkä yhtään tiedä minne. Ajatuksiin ei saa otetta, missään ei levollista olla. Mitä upeimman kesän jälkeen luottamus huomiseen on rakennettava täysin uudestaan työllä ja kyynelillä.

Kuinka ulospäin kaikki voikin näyttää ehjältä ja silti sisin on rauhaton. Syyllisyyden tunteeseen ei ole syytä - jokin pakottaa kiirehtimään eteenpäin vaikkei tiedäkkään suunnan olevan oikea. On saatava ote omaan sisimpään, et voi päästää muita lähelle nyt vaikka haluaisit. Saatat vaikuttaa etäiseltä ja oudolta, muttet halua kaataa taakkaa kenenkään niskaan. Pienin askelin, mutta kokoajan ylöspäin. On sitä ennenkin noustu..

.. kannat puuhellaan puita, kuorma on iso muttei painava. kesän lämpö ja valo takanapäin, aika hiljentyä ja taistella kylmyyttä vastaan. lämmin karvamatto tuntuu hyvältä viluisissa varpaissa, liekin loimu ja hiilloksen lämmin puhallus ei estä tunteita ja muistoja. et osaa hiljentää ajatuksiasi - et antaa sydämen sulaa sillä se vaan jääätyisi uudestaan. tunnet olosi haavoittuvaiseksi; et halua antaa valtaa elämälle, ettei virta vie mukanaan. joskus varoit voimakkaita tunteita, et uskaltanut kasvaa ja kokea; syksyn tuoksuja, varjojen kauneutta. nyt takana on hetket jolloin viihdyit pimeässä, kun liika valo aristi silmiä..
nykyisin olet kylmyyttä paossa, takkatulen loimussa. et antaisi korttitalon kaatua vaikka tiedät ettei kaikkea voi korjata rakentamatta perustaa uudestaan. haluat suojella, säilyttää, olla luottamuksen arvoinen, vaikkei kukaan sinulta mitään vaatisikaan. ajatteletko mennyttä, nykyistä vai tulevaa, et aina tiedä itsekään. olet lumisydän; et haluaisi muuttua - et jäätyä etkä sulaa.. jos voisit, ehkä toivoisit, eläisit jotkut hetket vielä uudestaan..
mun syksy; voin kuulla jopa lehtien tippuvan, herättävän sut aina aamuöisin postiluukun kolinaan. vedät peiton korville ja koitat nukahtaa uudestaan, uniin jossa alitajunta purkaa arjen paineet mitä uskomattomimmilla seikkailuilla.. olen onnellinen niistä hetkistä jolloin saan olla tukena, vaikken osaisi sanoakaan mitään. en halua ystävyyyden katoavan, vaikka polut veisivätkin toisaalle. ennenkuin huomaatkaan, on lunta taas maassa ja kisaillaan luistelukentillä ja pulkkamäissä. asiat vaan muuttuvat liian nopeaan, en koskaan totu siihen..
uusi vuodenaika, uusi mahdollisuus; niille jotka sanovat että 'kuolema tuo uutta elämää', tai että 'kivun kautta jumala luo uutta', voisin kerota etten välttämättä tarvitsis mitään uutta juuri nyt; vanhoissakin on puuhaa ja parannettavaa. kellon viisarit pyörii vähän turhan nopeaan, jos elämä olisi peliä ja joku tallettanut vaikka muutamien vuosien taakse niin voisin koittaa pelata vähän paremmin. Silloin pelit olivat yksinkertaisimpia, tasot helpompia; ysäripeleissäkin hakattiin päätä tiilimuriin ja syötiin sieniä eikä se tuntunut missään. pitääkin pitää joku nostalgiailta lähiaikoina, kaivaa vanhat kuusneloset ja amigat esiin (http://dome.fi/pelit/uutiset/competition-pro-joystickista-muistoilla-kullattu-25-vuotisversio).. näköjään jaksaa vielä vanhat sedät heilua :)

".. on yö ja tähdet taivahalla lalla loistaa välkkyen en en (liikaa kaikua!)" - kesäyö, lomat pidetty ja kesä koht lopuillaan.. tää ollu yks parhaist kesist ikinä, sopivast reissailua, ystävyyttä, elämän rakentamista, moni asia on menny loppujen lopuks just kuin pitääkin.. ei aina tarvitse villii menoa, ystejä, iloa, yhteisiä kommelluksia, iloa, konnumeinkiä, mut just ne on osaltaan tehny tästä kesästä niin upean. välil on upeinta vaa hiljentyä, olla luonnos, kuunnella laineita, ja sit loppujenlopuks ajaa yössä postiautolla auringonlaskuun. it's my life
okei, kuuluu tähän kaikkeen ne taistelutkin, mut pahimmista katasrofeista selvittiin kuitenkin voittajina. isompia hirviöitä ei tullut vastaan, tarpeeksi taistelua kuitenkin. väärinymmärryksiä, itsekkyyttä, ilkeyksiä kuitenkin pienissä määrin, omista pokemonpalloista noihin kokeilla ystävällisyyttä, ystävyyttä (kaikki ys-alkuiset sanat niinku yskänlääke saattaa toimia hyvin) .. huonoi päivii voi sattuu kaikille, tää levoton skorpparisielu ei aina öisin ole parhaimmillaan. Mut parhaani teen et kasvan isoksi; syön aamupuurot ja opettelen läksyni, koitan olla tekemättä samoja virheitä kovin montaa kertaa :)
Nyt loppukesä, rantalentistä, uimista, meripäiviä. syyskuussa vielä yhdet hipat, siihen asti oon tapani mukaan kesysti :) kotia kuntoon, rakentamista, koitan nyt toteuttaa sitä mitä nuorena rantakalliolla pohdiskelin.. siellä tuijottelin omia jalanjälkiä vesirajassa, joita aallot yks kerrallaan huuhto pois, ja.. toivoin tuolloin et osaisin joskus rakentaa jotai pysyvää, jotai mitä aallot tai pienet tuulenvireetkää pyyhkis ihan heti poies..
Noh, ei se rakennustyömailla tuoreiden valujen päällä kävelykää oo sitä mitä tarkotin. jatkan etsimistä, toivotaan lämminhenkisiä ilmoja ja ilmapiirejä.. jos tää pieni näppäimistön naputtelu auttais nyt saamaa paremmin unen päästä kiinni..

.. kuu katsoo sua silmiin ..
.. ihmettelevin silmin ..
.. se peittyy hiljaa pilviin ..
.. - mä käännyn pois ..

.. ei enää montaa tuntia aamuyöhön. en yleensä jaksa pessimistisyyttä, elämän halveksuntaa, epäkunnioitusta muita ihmisiä kohtaan, huonoa käytöstä tms. Luulen että osa ihmisistä, joiden kanssa oon päivittäin tekemisissä, pitää mua ystävällisenäomaperäisenäpersoonallisena, ehkä outonakin maankiertäjänä - sekin on ok. koitan parhaani mukaan olla ystävä ystävälle, sanainen sapeli viiltää sit niitä jotka tarkoitushakuisesti koittaa vahingoittaa toisia.. En ole tunteeton vaikken näytäkään kyyneliä, en täysin tyhjäpää vaikka pidänkin monet ajatukset omanani. Oon joskus sanonu asioita mitä ei ois pitän sanoa, tehny asioita joita ei ois pitän tehdä. Silti oon halun aina rakentaa hienoja hetkiä, ystävyyttä, kuunnella ja tukea - mielummin kuin hajottaa ja sortaa. Joukkuepelaajana uskon et joukkueen heikoinkin lenkkikin on osa joukkuetta, kannustuksella ja tuella se rakentaa asioit siinä missä muutkin. ketään ei sais aliarvoida, hyvällä fiiliksellä on uskomaton voima ja sen voimalla on helppo tehdä tavoitteista ja unelmista totta.. jokaisella eri kokemukset ja lähtökohdat, tavat, mielipitet ja ajatukset, mut se kaikki tuo näkökulmaa. kolhut kasvattaa luonnetta ja tuo asennetta, välillä sitä tuntuu et itselläänkin on se punainen lanka hukassa.
En ymmärrä ihmisiä jotka polkevat muita näyttääkseen itse paremmilta, yks menestyvä ihminen on kuitenkin aika pien bakteeri kärpäsenkakassa karttapallolla - etenkin jos on saavuttanut asemansa polkemalla muita. Se, mikä on mulle on merkinnyt on ystävyys, aito kaveruus ja yhdessäolo, toisten tukeminen. mut kuitenkin, niin se vaan välillä etenee - elämä.. ihmiset vaihtuu, lähtee pois, peruuttamattomastikin.. ja jälkeenpäin ajatelee et kumpa olisi osannut tehdä toisin - jokaiselle valinnalle on syynsä ja seuraukset, aina kuitenkin ollut pyrkimys valita oikein. on kuitenkin vitummoinen ikävä - sitä vanhaa porukkaa ja niitä ainutlaatuisia ihmisiä ja sitä helvetin upeaa henkeä, monist ristiriidoist huolimatta.. Monen polut on vienny eri suuntiin, niihin jotka on vielä kännykän kuuluvuusalueella niin haluan pitää yhteyttä jatkossakin.. on myös niitä joita ei näillä taajuuksilla tavoita, he on kohdannu sen yhden asian mitä itse pelkään - mut jokainen on myös tuonnu elämään pajon.. Moni on kaukana, mut se ystävyyden tunne ei mihinkään katoa. Harva ihminen tuntee sut todella, vaikka välimatkaa on niin ystävyyden tunne säilyy..
Kitara, ja hiljaiset yöt.. aitoa tai ei - muiden ihmisten silmissä pyrin viileyteen ja ystävällisyyteen. monet läheisistä ihmisistä on vaihtanut hiippakuntaa - tai vähintäänkin telealuetta.. Syksy ei ehkä sitä ominta vuodenaikaa skorpparille, joka kätkee ajatukset ja todellisen kiihkeyden viileen kuoren alle.. kynttilä, saunan tuoksu, yksinäisyys.. sormet tapailee kitaralla ystävän tekemiä sanoja: "pidäthän mun unelmillein avointa siltaa" .. "kun luokses kuljen pitkin kuutamon siltaa".. "ehkä seuraavassa elämässä me vielä kohdataan" ..
tällä hetkellä etin suuntaa, niin ihmissuhteissa kun elämässä muutenkin.. kukaan ei näitä blogeja kuitenkaan jaksa lukea, näppäilen sooloja ja tapailen uuden säkeistön alkua.. "otan sinut aina minun uniin" .. "olet aina osa elämääni".. "piilotan sut sisimpääni siitä kuvasta voimaa saan".. En vieläkään usko että mun suunta on väärä, toivon et omaan rohkeutta ja voimaa ja uusiutumiskykyä vaikka korttitalo välillä romahtaisikin.. ei elämäst selviä ilman kyyneleitä, ystäviä, rakkait ja tärkeit ihmisiä, huonoi päivii on joskus jokaisella.. taistellaan, yritetään, välillä kerätään voimia ja selvitetään pulmat.. kuitenkin tiedän ketkä merkitsee mulle paljon, keiden eteen oon valmis tekemään melkein mitä tahansa.. ja taas, uuteen vuoteen uusin kujein..