nykyisin olet kylmyyttä paossa, takkatulen loimussa. et antaisi korttitalon kaatua vaikka tiedät ettei kaikkea voi korjata rakentamatta perustaa uudestaan. haluat suojella, säilyttää, olla luottamuksen arvoinen, vaikkei kukaan sinulta mitään vaatisikaan. ajatteletko mennyttä, nykyistä vai tulevaa, et aina tiedä itsekään. olet lumisydän; et haluaisi muuttua - et jäätyä etkä sulaa.. jos voisit, ehkä toivoisit, eläisit jotkut hetket vielä uudestaan..
mun syksy; voin kuulla jopa lehtien tippuvan, herättävän sut aina aamuöisin postiluukun kolinaan. vedät peiton korville ja koitat nukahtaa uudestaan, uniin jossa alitajunta purkaa arjen paineet mitä uskomattomimmilla seikkailuilla.. olen onnellinen niistä hetkistä jolloin saan olla tukena, vaikken osaisi sanoakaan mitään. en halua ystävyyyden katoavan, vaikka polut veisivätkin toisaalle. ennenkuin huomaatkaan, on lunta taas maassa ja kisaillaan luistelukentillä ja pulkkamäissä. asiat vaan muuttuvat liian nopeaan, en koskaan totu siihen..
uusi vuodenaika, uusi mahdollisuus; niille jotka sanovat että 'kuolema tuo uutta elämää', tai että 'kivun kautta jumala luo uutta', voisin kerota etten välttämättä tarvitsis mitään uutta juuri nyt; vanhoissakin on puuhaa ja parannettavaa. kellon viisarit pyörii vähän turhan nopeaan, jos elämä olisi peliä ja joku tallettanut vaikka muutamien vuosien taakse niin voisin koittaa pelata vähän paremmin. Silloin pelit olivat yksinkertaisimpia, tasot helpompia; ysäripeleissäkin hakattiin päätä tiilimuriin ja syötiin sieniä eikä se tuntunut missään. pitääkin pitää joku nostalgiailta lähiaikoina, kaivaa vanhat kuusneloset ja amigat esiin (http://dome.fi/pelit/uutiset/competition-pro-joystickista-muistoilla-kullattu-25-vuotisversio).. näköjään jaksaa vielä vanhat sedät heilua :)
