IRC-Galleria

olen töissä ja tietokoneeni särkeytyi niin, että näyttö on sumeaa velliä. onneksi kuitenkin osaan mennä galtsuun vaikka islmät ummessa avaamaan päiväkirjani niin ei ole jätäpäivää. osaan myös kirjoitaaa ilman että näen mitä kirjoitan. Loiatsaa!
Ette muuten uskokaan kuinka upean näköinen tietopkoneeni näyttö on. Voisin kuvailla sitä muutamalla sanalla: Kaunis, uppea, ihmeellinen, koiva, , omalaatuinen
mielenkiintoiseski asian tekee se, että kun painaa näytön menu-nappia, tulee valikko kirkkaana kuin päivä lassien kanssa! mistäs
Tämä teksti muuten näyttää aivan sanskriitilta hmm unohdin mitä olin kirjoittamassa, enkä voi tarkistaa sitä sillä en saa tyästä selvää
¨sanskriitti niin tämä teksti näyttää aivan sanskriitilta. täytyy kyllä myöntää että en oikeastaan tiedä miltä sanskriitti näyttää ( tiedän, häpeän syvästi) ja jos googlaisin sen se näyttäisi joka tapauksessa samalta kun tämä joten tavallaan olen oikeassa, eikö? tänmän tekstin kirjoittaminen ärsyttää minua nyt niin paljon kun en voi lukea sitä uudestaan ja uudestaan ja nauttia omasta nookkeluudestani. Ehkä tässä ei oikeast edes lue mitään eikä kukaan ikinä saa tietää mikä tässä oli pointtina mutta MITÄ HELVETTIÄ, kerranhan sitä vaan eletään HYVÄKSY

Rekkakuski astelehteli pimeään pöheikköön ja huomasi, että siellä oli eläinten juhlat, jossa kaikki joivat limpsaa ja lauloivat latinankielisia opiskelijalauluja. "Rekkis" sytytti puskan palamaan ja söi kaikki eläimet. Joillain oli vielä juhlahattu päässä.


LOPPU

-Hyvää huomenta Yökkösen aamu-teeveestä! Minä olen Kulmakarvoja Omituisesti Kohotteleva-Mies.
-Ja minä olen Kynsilakka Koru. Näin aluksi luemme hieman päivän lehtiä.
-Savon Sanomissa on mielenkiintoinen juttu vuoden 1983 lakkasadosta. Tässä lukee, että silloin oli hieman enemmän lakkoja kuin vuonna 1982. (kohottelee omituisesti kulmiaan)
-Ja Lapuan uutisissa taas kerrotaan, että Sinikan Kahvi&Pulla -liikkeen ilmaisjakelupiste on lopetettu. Lapuan Uutisia saa nyt Palosen Essolta Sinikan edesmenon vuoksi.
-Nyt uutisten, sään ja urheilun vuoro.

...

-Tervetuloa takaisin, minä olen Kynsilakka Koru ja kanssani täällä on Suomen Puuroyhdistyksestä Veli-Matti Homo.
-Hyvää päivää.
-Hmm.. Syötkö paljon puuroa?
-Aika paljon.
-Vainiin, millaista puuroa?
-Kaikkia puuroja.
-Vainiin. Kiitos haastattelusta! Nyt on uutisten, sään ja urheilun vuoro.

...

-Kiitos, Mahti. Täälä studiossa edelleen Kulmakarvoja Omituisesti Kohotteleva-Mies...
-...ja Kynsilakka Koru. Seuraavaksi kesätyöntekijämme tekemä juttu veden lämpötilasta.

-Hei, minä olen kesätyöntekijä ja olen täällä Marjaniemen uimarannalla. Vieressäni on Mauno Koivistonen, rannan vakikäyttäjä.
-Päivää.
-Onko vesi lämmintä?
-On se ihan kohtuullisen lämmintä. Pystyy uimaan mutta ei ihan kauhean kauan.
-Uitko paljon?
-Ihan kohtuullisesti.
-Ja nyt takaisin studioon.

-Tervetuloa takaisin studioon. Nyt uutiset ja uralinkieliset uutiset.

...

-Kiitos, Urukhai. Siinä olikin päivän lähetys.
-Kello 13 voitte katsoa koosteen kanavalta "Kakkoseen". Heippa!
-Heippa.

oksennan vauvojen päitä ja laitan niihin ketsuppia lisää niin voin syödä ne uudestaan ja hmm nukun raiskattujen kanien päällä koska ne on pehmeämpiä ja löysempiä kun tavalliset ja sitten työnnän tikkuja koiranpennu pyllyyn niin että sattuu kun se istuu! hahhahHAH!!! ( tyhmät koiranpennut) ungh

ilosaariaah on mun uusi pornotähtinimi.

Pienten pupujen kylä

osa 2/1098

Matti ja äiti päättivät, että omituisia puhuva oli ystävä ja kävivät venhoon. Alus oli huterasta ulkomuodostaan huolimatta tukeva kuin se litteäpohjainen hommeli, jolla kuskataan sotilaita kaikissa maihinnousuelokuvissa. He lähtivät liikkeelle ja viiden tunnin kuluttua lohikäärmepaatti pysähtyi. Reunan takana matkansa viettäneet Matti ja äiti nostivat päänsä kurkatakseen, mihin oli päädytty. He olivat liikkuneet kolme metriä. Lohikäärme puhui jotain, ja onneksi Matin äiti ymmärsi juuri tämän verran kalamatelijan puhepartta. "Paljon tuli äsken suittua omaa panssarinahkaani. Oikeasti minun pitäisi syödä paistia vihreäsilmäisen tyttöystäväni kanssa, joka asuu lounatuulen luona. Kertokaa minulle, kuinka korvaan tämän hänelle, tai en saa pesään mennä? Korvaan teille suuresti vaivanne, lapasten näköinen pariskunta." tulkkasi äiti.
Ikävä kyllä äiti ei puhunut yhtään haltiaa, joten hän vain pudisteli päätään Matteineen. Tästä vene tulistui ja kuin myrsky lensi johonkin pelottavaan pämäärään. Kohta se pudotti Matin ja äidin kyydistään. Heidän sydämensä meinasivat pysähtyä, kun he tajusivat mihin heidät oli dumpattu: he olivat ikuisessa Ruisrockissa!

Paskoille kauhuleffoille pitäisi antaa kielto käyttää hyviä mainosmiehiä/graafikoita. Miettikää nyt esimerkiksi Saw'ta. Kun sitä kantta tuijaa, ei voi olla kiinnostumatta. Hieno ruostunut saha, vaude! Kakkososassa kaksi upeaa, kärsinyttä sormea! Ei voi olla paskoja leffoja. Pakko vuokrata. (Okei, sitä kakkosta en vuokrannut.)

Toisin oli. Täysin toisin. Ikävä kyllä en tiedä, keneltä pitäisi mennä vaatimaan rahaa henkisistä kärsimyksistä.

En ymmärrä miten tästä Saw-vihasta ei vaan yksinkertaisesti pääse eroon. Voisin pyhittää loppuelämäni tämän yhden elokuvan hakuukumiselle. Asia ei olisi niin vakava jos Saw olisi vaan paska elokuva. Silloin voisin antaa asian olla. Kauheaa Saw'ssa on se, että joku PITI SIITÄ. PITI SAW'STA?????!??!?!?!?!??!?!??!?!?!??!?!??!??!?!!!!!!!!!!!!!! Tämä fakta sai minut nauramaan jopa enemmän kuin itse elokuva. Ja itkemään. Ja suunnittelemaan pommi-iskuja johonkin, ihan sama minne.

Joo näin on. Saivat aivot lomailla jo tarpeeksi, kiitos kärsivällisyydestä, rakkaat lukijani!

Fantasian mestarit

Pienten pupujen kylä
Osa 1 / 920

Eräänä kauniina päivänä, viikko juhannuksen jälkeen, löysi Matti sienen, jonka ulkomuotoa hän kovasti ihmetteli. Hän vei sen mitä pikimmiten äidilleen kysyäkseen, mikä sieni oli kyseessä. Kotona äiti otti sienen käteensä ja tutki sitä pitkään ja hartaasti, kuin odottaen, että se alkaisi puhua. Hän rypisti kulmiaaan ja kysäisi totisena: ”Kuules Matti, mistä sinä tämän löysit?” Matti pelästyi äitinsä ronskia ilmettä ja pissasi housuun. ”Tule niin näytän!”
Niin Matti ja hänen äitinsä – välittämättä myöhäisestä kellonajasta – tarpoivat metsän läpi tahdottuun paikkaan. He tulivat järven rantaan, jota reunustivat runsaslehtiset koivut ja tuhannet kukkaset; seljan väriset. Matti tyrkkäsi äitinsä järveen ja he nauroivat makeasti. ”Taisit huijata minua, Matti!” äiti kikatti. ”Ei se sieni tainnut täältä olla, eihän?” Matti pudisti päätään ja osoitti järven rantaan parkkeerattua venettä.
Vene oli tehty pajunköydestä ja sen kokkaa koristi uljas lohikäärme, jolla oli suipot korvat ja joka puhui haltiakieltä. Kuu kimmelsi ja sai Matin äiteineen näyttämään uhkeilta sotureilta. Vene lipui hiljalleen heidän vierelleen ja sanoi ”Wadaganza laorem mithril ahi hi hi.”

Jätän päiväkirjani kesätauolle määrittelemättömäksi ajaksi kesäaivojen vuoksi. Ne hyökkäävät. Nähdään, kun on kylmä ja päiväkirjani aiheuttamalla lämmöllä sydämessä tekee jotain!