IRC-Galleria

uuuiiuiiuuu
kolmatta kertaa angiina kuukauden sisäl :).

Kyllä, Ilon Talon Kelkka-drinkkien takia jouduin poistumaan kotia kohti jo kello 01.00.
Siinä meni syyslomakeskiviikkoni!
Mut onneks alku-illasta oli tunnelma katos.
Myöhemmin oliki sit katto matos.

Tilanne onneks helpottui Hese-mätön ja oman sänkyni myötä.
Tietysti täytyy kiittää tässä kohtaa myös mun unikaveriani Lakshmia,
joka suostui uhraamaan oman loppu-iltansa Kelkka-yliannostukseni takia
ja pitämään positiivista vireystilaani yllä viihdyttäen minua.

Uni tuli kuitenkin vasta myöhään aamuyöstä.
Tässäkin kohtaa aion myös mainita Lakshmin, sillä hän vaikutti tilanteeseen ammattitaitoisella kuorsauksellaan-en uskaltanut nukahtaa, sillä pelkäsin, että hän kuolee omaan äänekkyyteensä.
Oman tulkintani mukaan Lakshmi kuullosti vanhalta Volkkarilta, jonka koneeseen on kaadettu polttoaineen sijasta tinneriä.

Anyway- kuten tavallista, kelkansekainen ilta tuo myös kelkansekaiset unet meikälle.
Niinpä löysin itseni unesta, jossa olin Anna Abreun paras ystävä.
Uni oli samalla sekä mielenkiintoinen että syvästi ahdistava.
Olimme alusvaateostoksilla todennäköisesti Helsingissä, jonne Abreu oli perustanut oman alusvaateliikkeensä. Sain kunnian olla ensimmäinen visiteeraaja-olimmehan bessuja, ja tärkeintä on kuulla ensimmäisenä aina parhaimman ystävän mielipide (ainakin tässä unessa).
Katselin ympärilleni kunnes tajusin, että kaikki yläosat edustivat saman poven kuppia.
Päätin kysyä syytä Annalta. Vastaukseksi Anna kertoi, että kaikki kaupan rintaliivit olivat mitoitettu hänen oman rinnanympäryksensä mukaan.
En voinut uskoa häntä, sillä kaikki mallit ympärilläni edustivat E-kupin mittoja.
Minut valtasi noina vääryyden hetkinä käsittämätön raivo, jota seurasi suuri suru-tajusin Annan minäkuvan olevan pahasti vääristynyt.
Mietin, mitä minun pitäisi tehdä. Annan käytös oli huomattavan epäoikeudenmukaista kaikkia 14-vuotiaita faneja kohtaan, ketkä luultavasti asioisivat (aina loppujen lopuksi kuitenkin huomattavan pettyineinä) Abreun omassa liikkeessä.
Kävin mielessäni erilaisia vaihtoehtoja läpi. Minulla oli hallussani oikeus Annan bestiksenä sanoa rehellinen mielipiteeni, johon nojautuen saattaisin vielä pelastaa Annan itsetunnon (ja myös Annan fanien itsetunnon). Oma tavanomainen laiskuuteni otti kuitenkin vallan minusta myös unessani, ja suunnitelmani toteutui vain ajatustyöskentelyn taholla.
Jostain syystä tässä unessa Abreu vaikutti olevan erityisen taitava meediokyvyiltään, sillä hänellä näytti olevan kyky lukea ajatuksiani.
Pääni sisällä olin hyvin huvittunut ja samalla myös ärsyyntynyt siitä, miten neiti Abreu feidasi tuolla tavalla omien puskuriensa kokoa- havahduin ajatuksistani, kun tajusin Annan tuijottavan minua hyvin pettyneenä.
Rohkaisin itseni ja aloitin puheenvuoroni: "No mut siis, mähän oon oikeessa. Sulla muija joku E-kuppi?? Ota hei huomioon, että Panu kehuu sua vain sen takia, koska se tykkää susta ja ilman sua sillä ei olis ketään, kuka sen elättäis. Että joku voi olla noin pikkuaivoinen pikkupillu!"
Vastaukseksi sain Annalta maukkaan Bitch Slapin vasten mun kasvoja.
Anna oli niin raivoissaan, että teilasi multa oikeudet päästä sen uuden levyn julkkareihin.
Itkuisena kaduin sanojani ja rukoilin Annalta anteeksiantoa.
Uneni taisi loppua siihen, kun Anna alkoi laulaa mulle otetta uudesta hittibiisistään.
"You're vinegar in my dreams..".

jeeee.
Alkaa elämä taas voittaa.
Toistaiseksi.

Päätin, että alan käymään lenkillä.
Unissani.
Tai alan harrastaa ajatustenjuoksua.
tai ees jotain!

Pitäis kirjoitella kuvisdiplomin portfoliojuttujaki...
Mut mieluummin makaan tossa sohvalla vielä hetken tekemättä yhtään mitään.

et miks ihmiset kirjoittaa pitkii liutoi jotain laulun sanoituksii tänne????
Luuleeks joku, et niitä oikeesti kukaan lukee? :o

Kunnei voi suoraan linkittää niitä biisejä?

Maijua suututttaaaaa! :(

puuuuhhh.
Syysloma lähenee,
eikä sekään tuu yllätyksenä, että lomaksi Maiju hommaa itsensä JÄLLEEN kipeäksi.
Tää ei oo kivaa :/.

Kuumetta ja astetta härskimpi angiina tällä kertaa.
Mut eiköhän toi Penisilliinikuuri mua johonki suuntaan vie.

Miks oon aina vain ihan pumpattuna täyteen lääkkeitä? :(
Ei ihme, et oon aina jokaises mahdollisessa tilanteessa kipeä, kun on niin järkyttävän huono vastustuskyky nykyään.

Hmm,
jollei mulla oo muuta tekemistä,
niin laitan tänne katsojien iloks kuvia mun mätivästä kurkusta!

PLUS.
En saa pussailla kolmeen viikkoon-
Hyvästi, elämä! :(

"Äiti, puhu minulle,minä pelkään, täällä on pimeää",
huutaa 4-vuotias Eero äidilleen pimeästä huoneesta.
"Mitä hyötyä siitä olisi, ethän näe minua", vastaa äiti toisesta huoneesta.
"Ei se mitään", huutaa Eero,
"kun sinä puhut, tulee valoisaa."

Nyt se on ohi,
psykan reaalikoe nimittäin!
ja niin ovat myös ne 25 sivua, jotka salissa sain aikaseks kirjoitettua!
jäi niin hyvä fiilis, että tekis mieli .. hmm, no ehkä unohtaa ylihuomiset ruotsin kirjalliset.

Plus mun lääkäritodistus luultavasti toivon mukaan antaa vielä pari pistettä anteeksi, 9päivää kuumeessa ja vatsakalvontulehdus ei oo hyvä yhdistelmä lukemisen kanssa :/.
Mutta,se on ohi, oon siitä niin iloinen.Mut olis se voinu paremminkin mennä.

Nauratti, kun mun molemmilla puolilla istuvilla oli noin 598 kynää ja 128 kumia. :D
Mulla oli 1/4 mun bambukarhu-kynästä ja pikkurillin kynnen kokoinen kumi.
Sit kun pyysin toiselta frendiltä yhtä kumia, niin eihän sillä sellasta mulle ollu heittää.
Kelatkaa, sillä olis ollu vain enää 127 kumia!
Hanki itsevarmuus niin et tarttis niitä miljoonaa vitun kumias,perkele!
en mä sellasta olis sulta edes hallunnutkaan..

Se,että käytin mun ekaan tehtävään puolitoista tuntia, onkin ihan tän pyyhekuminarkomaanin syytä mun mielestä.
Olin niin turhautunut tollaseen käytökseen!
Kelailin sitä tilannetta hetken kunnes hokasin,
että olin puhunu koko ajan tuolille.
no mut, better luck next time!

Kuuden viimeisen minuutin aika vastasin ekaan jokrutehtävään. sain kirjoitettua 3sivua. Ei oo kädellä virkaa viikkoon.

Parhaani yritin,
E:tä haen.
Ja sanon,että petyin niin vitusti, jos tulee M.


Se pyyhekumimuija vain taisi pilata mun chäänssit :(.
Mut ei se mitään,
katon defenssinä salareiden joonatanin ja julian pusuttelua ja juon lasolia.

HUOMENNA ON MAIJULLA MYLLY AUKI.

Huomenta.
Iltapäiväherääminen alkoi taas tapansa mukaan normaalisti: kissa huutaa oven takana niin kauan, että ei enää auta muu kuin huutaa " VITTU!" ja suorittaa agressiivinen ovenavaus.
Sitte se otus tulee sisään huoneeseen, katsoo mua ja lähtee pois. Ei helevetti.

Siinä vaiheessa adrenaliinia virtaa jo niin paljon suonissa, ettei kannata tuhlata sitä enää nukkumiseen.

Kaikesta huolimatta mulla on kuitenkin olo, että tästä päivästä saattaa tulla hyvä päivä.
Ensinnäkin, Björk perui keikkansa. No, onhan se harmi, mutta ei mulla ollut muutenkaan enää tarkoitusta mennä sille keikalle. Lippunikin olin laittanut jo myyntiin. Liikaa systeemejä, ettei sinne keikalle olis sittenkään ehtinyt. Kuitenkin, onneksi en saanut lippuani myytyä, joten toivon mukaan rikastun tänään 70 eurolla kun vien sen palautukseen.

Ruississakin tuli viikonloppuna käytyä. Se reissu oli aika mielenkiintoinen. Aamulähtömme muuttui aamupäivälähdöksi, koska mun ja ystäväni kuositus oli liian heikko vain 3 tunnin yöunen ja edellisillan juhlinnan jälkeen.
Herätessäni lauantai-aamulla suihkuun olin varma, että kuolen. Enkä tarkoita tällä kuolemisella mitään "omg mä siis nyt niin kuolen!"-kuolemista, vaan ihan todellista kuolemista.
Ensinnäkin, pyörryin suihkuun.
Toiseksi, oksensin about miljoona kertaa ennen kuin pääsin kontattua alas autolle,joka lähti kyyditsemään meitä kohti ruisrockia.
Poliisilaitoksen lähettyvillä meille tuli ensimmäinen pysähdys, kun kaverilta lens pirjot etuoven välistä asfaltille. Liikenneympyrä näköjään teki tehtävänsä.
Matka jatku yhtä railakkain tunnelmin. Jätettiin vuorotellen pieniä yllätyksiä pikatien varrelle.
Mulla se pahoinvointi johtu kyllä enemmän niistä vähistä yöunista. Kai...

Lopulta selvittiin voittajina Ruisrockin alueelle. Oli tosi hyvä fiilis, vaikka en ollutkaan koskaan ollut eläissäni vielä yhtä väsynyt kuin silloin.
Heti ensimmäisenä törmättiin pariin tuttuun Ulputeatterista, jonka jälkeen oikaistiinkin itseämme telttalavan viereiselle nurmikolle. Oltiin ostettu muikkuja, koska mikään muu ei pysynyt sisällä.
Siinä sitte syötiin ja nautittiin auringosta. Mulle tuli todella leppoisa fiilis, varsinkin aterian jälkeen- päätin ottaa kymmenen minuutin nokoset. Jos vaikka se väsymyskin olis hieman helpottanut.
En kuitenkaan ehtinyt kauaa koisata, kun järjestyksenvalvojat tulivat neonvärisissä liiveissään kysymään mun kaverilta, että onks tolla makaavalla tytöllä kaikki okei. Raotin vähän silmiäni ja näiden turvaliivien järisyttävä kirkkaus sai multa melkein pirjot suuhun. En kuitenkaan voinut enää antaa ylen, sillä en halunnut tietää, miltä valkosipulikastikkeella kuorrutetut muikut olisivat näyttäneet pienen mahalaukkumuhimisen jälkeen.

Iltaa kohden kaikki alkoi näyttää valoisammalta. Olokin parani huomattavasti siinä Scandinavian Music Groupin aikana. Istuttiin nurmikolla, syötiin ilmaiseksi saatuja kebabruokia ja kuunneltiin humalaisten höpötystä musiikin pauhatessa takana.
Silja Line ajelehti Ruissalon ohitse The 69eyesin keikan aikana- ihmisiä oli kerääntynyt suurin joukoin laivan kannelle. Sieltä ne näki hyvin Jyrki69n nahkahousut ja väenpaljouden määrän.
Ihmiset kannella heilutteli iloisesti festivaalikansalle. Meidän vieressä istunut kaveri nousi seisomaan, laski housunsa alas ja näytti niille persettä. Illusio oli kadonnut.

Tapahtumarikas päivämme päättyi HIMin lovemetal-soundeihin. Lauloin mukana, vaikken aina tiennytkään sanoja. Oli kiva päästä pitkästä aikaa pomppimaan ja karjumaan screenin eteen, josta vilkkui Ville Valon pikselöitynyt naama, joka näytti aamuyön hämäryydessä suurelta avaruusalukselta.

Keikan jälkeen ystäväni lähti kotiin Poriin. Alkuperäinen tarkoitus oli meidän molempien yöpyä Turussa, mutta lopulta vain minä jäin sovitulle paikkakunnalle.

Seuraavana päivänä oli mukava herätä aamubussiin ja palata kotiin- iltapäivällä pääsin jälleen vetämään pöllöhatun ylleni ja haitarin kainaloon. Oli tämäkin elämää.

Tämä päivä on viikonlopun jälkeen ensimmäinen, jolloin olen herännyt levänneenä.
Oksetusolo on vihdoin kadonnut.
On tullut aika ,jolloin mun täytyy alkaa valmistautua jazzfestivaaleihin.
Ylihuomenna katu avataan. Paikka alkaa täyttyä ihmisistä- viikonloppuna esiinnyn kidsfestivaaleilla.
Tosin silloin mulla on pöllöhatun sijasta kissapuku päälläni.
On tämäkin elämää.

Siis, homma on nyt seuraava:

Oon niistänyt aivojani noin kahden viikon ajan paperille.
Tää flunssa ei oikeesti lähde koskaan :/

Voiskohan aivot oikeesti valua pois sijoiltaan, jos riittävän kauan harjoittais tällaista
vihaista niistämistä oikeen olan takaa? :o

Eipähä sitte tajuais murehtia syksyllä alkavia kirjotuksia...