IRC-Galleria

Susi Surrin Seikkailut

”Zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz” Kuorsasi Supikoira Surri kauniina Lauantaiaamuna. Surri ei ollut enää mikään pentu. Hän oli poika. Hän oli vuoden ikäinen, pesueensa vanhin. Muita tässä pesueessa oli: Sari, Satu, Mirri, Miru, Missi, Siru, Murri. Äidin nimi oli: Saturri ja isä oli: Marulli. Heidän kolonsa oli lähellä kaupunkia. ”Herää Surri!” Kiljui Sari, nuorin pennuista ,Surrin korvaan. ”Herätään, herätään.” Surri sanoi haukotellen. ”Meitä opetetaan nyt metsästämään!” Sari kiljui. ”Muistan , muistan.” Surri sanoi korviaan pitäen. He lähtivät metsälle. Surri osasi jo suunnilleen metsästää, mutta vain pupuja. Ja hän osasi hakea roskatynnyreistä kaupungissa ruokaa. Marulli sanoi: ”Nyt opetan teitä metsästämään.” Saturri sanoi: ”Älä ole liian ankara, Marulli.” Marulli sanoi: ”En ole liian ankara. Ellei sinun mielestäsi ole liian ankaraa antaa lasten tällä kertaa etsiä ruokansa itse. Jaan heidät pareiksi: Satu Sirun kanssa, Mirri Missin kanssa, Miru Murrin kanssa ja Sari Surrin kanssa, koska Sari on nuorin.” Surri sanoi: ”Voi EI, juuri se jonka kanssa EN olisi tahtonut olla!” Mutta Marulli sanoi: ”Sinun on opittava hyväksymään kaikki, jotka annetaan sinun pariksesi.” ”Joo! joo! niin aina, niin aina!” Valitti Surri, mutta miksi juuri minä? ”Siksi, koska olet vanhin!” Jyrähti Marulli, alkakaapas laputtaa siitä, ruuan hakuun!

---

Huomatkaa typotus nimessä. 18.11.2003. Pabu 10 vee.