"Minulla on nälkä, onko sinullakin, aina?" äkkiä tessa huomasi kädessään olevan voileivän. "Tämäpä merkillistä, minulla on näkkileipävoileipä kädessäni. >:O kumpa vain saisin jostain vielä pehmeän sängyn, jotta voin panna maata."
tytöt antoivat vattukuninkaalle kättä, ja lähtivät kohti kotia.
Sepä vasta oli tarinoiden tarina.