IRC-Galleria

Kuka olen, minä olen minä, enkä muuksi muutu. Etsiessäni itseäni olen löytänyt ehkä jotain itsestäni, mitä en edes koskaan ole tiennyt olevan. En tiedä tykkääkö läheisimmät siitä minusta, joka on kuoriutunut elämäni aikana. Äkkipikainen äkäpussi, hyökkää ennenkuin kukaan muu kerkeää.

Peitän oman heikkouden ja herkkyyden turhaan höpinään, loukkaannun helposti, itken paljon. Kaipaan läheisyyttä, mutta joskus on kiva olla myös yksin. Olen sisältä hauras, haavoittuva, herkkä, mutta se on niitä puolia joita en helpostikkaan näytä ihmisille. Toisaalta se herkkyys on vahvuus, mutta toisaalta se on myös kirous, koska jos sen puolen itsestään näyttää väärille ihmisille, ne hyökkäävät pedon lailla kimppuun, raatelee lihan irti luista pieni pala kerrallaan.

Maailma on kaunis, mutta samalla julma ja armoton. Elämä ottaa ja antaa, kiusaa. Kun kuvittelet saavasi jotain, olet ihan lähellä, melkein kosketusetäisyydellä, huomaat että se mitä olit saamassa, nykäistään nopeasti takaisin, melkein voi kuulla kohtalon naurun, joka kuuluu vahingoniloisena, ivallisena, kun sinkoilemme saavuttamattomien asioiden perässä.

Kaikki heijastuu kun katsoo vaikka luontodokumentteja, eläimien käytös on samalaista, kuin meidän ihmisten, erilaiset yksilöt syrjitään poissa laumasta, luonto karsii heikot yksilöt, ne menehtyvät monesti ennenkuin kerkeävät päästä elämänsä alkuun. Saaliseläimet laiduntavat valppaana seuraten kokoaika ympärillä vaanivia petoja, valmiina syöksymään karkuun, havaittuaan pedon, saalistajan läheisyydessään. Ne ovat niin rauhallisen oloisia, mutta kokoaika ympärillä on pelko, pelko tulla raadelluksi, tapetuksi, jonkun ruoaksi.

Myös pedoissa näkyy se, jos eläin on haavoitettu, se hyökkää jos sitä häiritään, hyökkää toivoen, että kukaan ei huomaa että siihen sattuu. Hyökkää toivoen että kukaan ei kerkeisi huomata sitä vajavaisuutta ja kipua, minkä se vain itse tuntee. Kaikki on vaistonvaraista itsensäsuojelua.

Ehkä meissä ihmisissä näkyy tämä kaikki, tarvittaessa olemme saaliseläimiä, valppaana pakenemaan jos joku koittaa tunkeutua meidän reviirille. Petoja, havaitessamme olevamme satutettuja, hyökkäämme vaistonvarassa, ennekuin kukaan kerkeäisi edes huomata vajavaisuuttamme.