IRC-Galleria

ME SEISOMME...AIKA EI
AIKA RIENTÄÄ...ME EMME.

-JPL-

pidän aamut
pidän illat
pidän päivät
pidän tunnnit
pidän aina kun voin
vaikka olisi hiljaista
koskaan en unohtaa voisi


-JPL-

on välillä täällä maailmassa tosi vaikeaa
kun kaikkki painaa päälle, se ahdistaa
mut silloin jätän arjen ja alan kirjoittaa
sen kirjeeseeni laitoin en voi sua unhoittaa

(kertosäe)


sä oot niin kaukana jossain
niin kuin minäkin, sun kasvoistasi
edelleen vain uneksin.
ja jos vahingos vastaan tuut, voin olla tuppisuu
mut sokeasta rakkaudesta sekin johtuu

hahah. olisko vai eikö olis... sopisko toi siihe kipaleesee? ????????

joutuu kyll jotai muuttaa varmaa viälä. :)

ELÄMÄN RAKETTI........RÄJÄHTÄVÄ AIKAPOMMI. HEHEHEH

intohimontie ei pitkälle vie
se tuntuu hyvältä, nut on syvältä
se päättyy äkkiä kun katsois tyhjää säkkiä

miten siihen luottaa voi
kun se pelkkää surua toi
nyt järki pysätyy ja kapinoi

taas turhuuksia kirjoitan
ajatuksiani pois lahjoitan
tässäkö kaikki mita joskus jaälkeen jää
turhaa..... en pystynyt enempään..

kyyhkyt nyo. kyyhkyt nuo. vielä kirjeen luokses tuo.
sen suljin omin kyynelin. kyyhkyt nuo. kyyhkyt nuo. <

---

toi tossa kertosäe
vielä kirjeen luokses tuo.siihen tunteeni vain kirjoitin.


sen kirjeen yksin hämärässä vain kirjoitin.
sen kirjeen koristelin sydämmin,
ja luokses kyyhkyin lähetin.
kaiken tein vain siksi kun sua rakastin.


(kertosäe)

vaan niin pitkän matkan taas saa kyyhky vuokses tehdä vain.
tuo pieni kirje ja tunteet hintanain.
kai vielä joskus perille sen kirjeen lennättää.
silloin tiedät että joku vielä välittää.

(kertosäe)

( vähän kesken viäl. jatkoa joskus tulevaisuudes)

-JPL-

ajan autuas maailma
tasaisen tappava tahti
jokaisen lyhyen lyönnin mahti

jokainen hiljainen naksahdus
tai hetken odotus
ne kaikki vielä saavat minusta voiton........

jos olisin jäätelö. olisin herkullinen ja maukas.... jopa naiset nuolisivat minua.......




heheheh :]



-JPL-

kerran vain. kerran olin. keräsin talteen koko potin.
oli niin kaunis,ja oli ihana, vaan nyt se on jo takana.
nyt vain istun katson ja kuuntelen. ne hetket mietin hymyillen.
näkymättömissä kyneleeni vuodatan.sen pienen ikuisuuden ja odotan,
kunnes hetkeksi taas unohdan........riudun.... pimeyteen katoan.

tämä on kuin syvää unta.
ei ehkä niin puhtoista kuin pakkas lunta.
ja kun herään....kuihtuneen elämäni rippeitä
kerään...
kasaan ja kokoan. uuden alun aloitan.
jos onneni vielä tavoitan