IRC-Galleria

Kaikkiha tietää et jouluaatto tuntuu toooooooooooooooooooooooooooooosi pitkältä, ainakin lapsena. Mutta sehä johtuu joulupukin aikaraudasta jolla se hidastaa aikaa. Mä tässä pohdin et onkohan täälläkin nyt joku aikarauta jolla mun aikaa hidastetaaan, hidastetaan ja hidastetaan. Jotain mikä saa mut todella tekemään vielä kaiken ja saa tuntemaan että tänne sitä sit varmaan jää kun täällä vaan nyhjöttää. No ei se johtuu vaan et on sika ikävä ja odottaa ihan hirvittävästi että pääsee kotiin. Voi kun sitä odottaa niin niin niin paljon!

onneks kuitenkin joka päivä sattuu kaikenlaista, tänäänki aamu oli melko säpäkkä kun ekana vaihtaa pissilakanoita poikkeen. tänää siis laulaa hei pyykkikonekin taas ihan eritavalla. Sit on vielä kunnon siivoamista, ei mitään pölyjä (joita vihaan yli kaiken). Saa liikkua ja saa näkyvää jälkeä, ei nyhjötä vaan paikoillaan. Ja tänään pääsee myös kouluun.

Hmmm viimeisten päivien laskeminen on kyllä noh, ihan on olo samanlainen kun lapsena odotti jouluaattoa, nyt odotuksen kohde on 19.12 (johon mulla kyllä menee yks joulukalenteri käänteisessä järjestyksessä, se kertoo kuinka monta yötä/aamua vielä)

Viimeisten päivien ohjelmaa

4.12 koulu
5.12 Frankfurt (joululahjoja)
6.12 Wiesbaden (?)(joululahjoja) Babysit klo.17.30-> (tai jo päivällä tunti pari)
7.12 Frankfurt (jos vaikka kavereita näkis ja joulumarkkinat kiertäis)
8.12 koulu
9.12 koulu
10.12 Wiesbadeniin viettää syntymäpäivää, se on ainakin Starbucksin kaakao ja new yourker cheece cake
11.12 koulu
12.12
13.12 Wiesbaden
14.12
15.12 pakkausta (et saa Paolan kassiin tavaroita)
16.12 koulu (viimeinen kerta) (muistas viedä tavarat Paolalle) (käys pankissa matkalla kouluun)
17.12
18.12 pakkaa
19.12 LENTO SUOMEEN ILLALLA

Ei oo kovin monta päivää ettei ois suunnitelmaa ja varmasti suunnitelmia tulee viimeisillekin päiville ja suunnitelmat muuttuu. Haa on kyllä vaan niin ihanaa :P Kun vaan tää odotus ei tuntuisi näin pitkältä. Pittää nauttia viimeisistä päivistä ja antaa mennä. Siivoamiseen motivaatiokin pitää hakea siitä, että tää on viimeinen kerta tätä ja tätä etc.

On muuten jännä miten välimatka kuultaa muistot ja vaan oottaa sitä et näkee oman perheesä ja pääsee niitten kaa asumaan. Ei tarvii tuntee itteesä vieraaks, saa tapella veljen kaa jos siltä tuntuu. Kokee myös sen et saa vapaasti syödä kaapista mitä vaan ja saa todellakin leipoo ja joudut tappelee et saat oman osasi. Kukaan ei ns kunnioita sun yksityisyyttä ja äiti tai veli tai sisko vaan paukasee paikalle. Rupatellaan ilman mitään velvotteita tai miettimisiä ja vietetään aikaa yhdessä. Katsellaan telkkaria, tehään ruokaa, syödään yhdessä rattoisasti. Kaikki auttaa ja kaikkee tehää yhdessä ja saa ainakin kiitosta hommistaan.

mutta siivous odottaaa kovasti. (voi kun pyykkikonekin olisi nopeampi ja olisi edes kuivuri, pittää vissiin peitto pestä. Tai mä pesen sen peiton kun se tuoksahtaa kusiselle, ei lasta voi laittaa sillä nukkumaan)