IRC-Galleria

Hei huomatkaas ehdimpäs koneelle vielä tänäänkin. Niin ja pitäisi katsoa et monelta sitä onkaan sunnutai-iltana kotona x) Jeps kahen tunnin päästä toivottavasti olen kävelemässä kohti Niedernhausenia ja sormet ristissä toivoen että juna kulkee. Tosin en oo ainut meidän 8 hengen porukasta joka sillä junalla ois menossa. Kunhan vain olen ajoissa asemalla (voi jömö jos sataa vettä!) et lähen mieluusti heti kun mahdollista kävelee. En luota että nää vois heittää ja parempi vaan juosta jaloista poikkeen. Pääseepähä vähä rentoutuu viikonlopuks, jotta jaksaa taas maanantaina paahtaa hommia!

Mutta niih, tänään no varmaan oisin kerennyt iha normaalilla rytmillä tehä hommat ja saanu keittiönkin siistiks siihen vähä yli yhtee. Tosin lasten kanssa kun kaikki on mahdollista niin tänää sovellettiin. "Työajasta" joudun puol tunti/tunnin napsasee (eilen tein pidemmän päivän, ei rouva varmaa sitä huomannut) niin se on just se hetki mikä menis keittiössä sen siistimiseen. Noh piti sit tehdä tän päivän ruoka tässä aikaisemmin, itse söinkin jo (tosi aikaiseen siis tein, mutta sama se tekeekö sen reilusti ajoissa vai juoksu jalkaa). Meillä kun halusi tuo hostmama että laitan kaikille annokset valmiiks (myös hälle ja hostisälle) ihan vaan siis siksi että minä olen se joka sen tyhjän jauhelihakastike pannun ja spagetti kattilan pesen xD Siis en voi enää kun nauraa tälle tilanteelleni.

Työt ei tapa, vaikka aika paljon sitä on ja se on just sitä kodin paskaduunia, siivoojana leikkimistä. Huvittavalta tää alkaa jo tuntua et näillä on minut täällä siivoamassa ja tekemässä ruokaa. Eivät varmaan selviäis ilman minua, siis eivät selviäisi normaalista arjesta. Tänäänkin hostmama valitteli että päivä menee lennossa. Eka se tulee töistä, sit tänään on Emilian tanssi, Dominikin logopedi ja sit Halloween kekkerit jne et ovat seittämältä kotona (huomatkaa että lasten pitäisi nukkua puoli kasilta). Voih sellasta se lapsi perheen arki vähän on, ei se niin ihmeellistä ole. Huomennakin heillä on kokopäivä hommia kun tulee puita (onneksi lähden luxiin, muutenha mä joutuisin nyt auttaa vaikka on lauantai, sai jo viime lauantaina hostmama tarpeeks töistä kun perheellä puita kokos. Meillä puiden teko tarkoittaa isompaa hommaa, mutta no vaikeeha se hommia on tehä vissiin hälle vain). Vähänkö kyllä nautin sanoa viime lauantaina sen etten mä voi auttaa puitten kanssa kun oon luxissa :)

Täällä on mulla pieniä omaa mieltä kohottavia hetkiä ollut nyt muutenkin. Kun tuli tässä eräs ilta valittavaan sävyyn hostmama sanomaan et "Huomenna teet sit ne ruokailupöydän tuolit kun et varmaan tänään sitä hoksannut." (siis niiden pyyhkiminen oli kyseessä) Voih olipa ihana sanoa et olen minä ne tehnyt, se lika vaan ei lähe. Näytin sen jo tuolle hostisälle ja se sanoi hommaavansa aineet. Heh vähä näytti hetken lyödyltä. Sorry ei oo mun vika et lapset likaa valkoiset keinonahkaiset ruokailuryhmän tuolit ja ette ite koeta tuoretta likaa ottaa heti vaan annatte sen oottaa seuraavaan päivään kehottaen minua pyyhkimään ja kattomaan niitä tahroja. Niin ja minähän sitten tiedänkin millä aineella mikäkin lika irtoaa, siivooja oli ammattini juu ja teillä oli kaikki tarvittavat aineet, varmasti.

Ainiin ja koetas saada jostain juteltua kun hostmaman ja mun huumori ei kohtaa. Sanoin aamupala pöydässä nauravaan sävyyn et: "Sä kyllä kokoot leipäs aina ihan väärin." Tuli töykee vastaus: "Et mites tää muka pitää tehä!" Okei isku tuli vastaan ja siinä sit aloin selittää miten leivän oikeaoppinen kokoaminen aina aiheuttaa meilläpäin pöytäkeskustelua. En saanut tarkoitettua sanomaani siten, että oisimme päässeet keskustelemaan mistään. Selitin vaa et se on sellai aihe ollut monesti isosten kanssa ainakin mistä on leirillä monet aamut puhuttu. Kysehän on siitä onko makkara ja juusto missä.

Oikeestaa tuosta leivänkokoamisesta tänään mietinkin, että kyllä ihmiset aika omiin tapoihinsa uskoo ja kaavoihin kangistuu. En mää osaa leipää syödä hyvin jos juusto ei oo päällimmäisenä. Silloin leipä pysyy parhaiten koossa, ja juustosta on mukavin pitää kiinni parilla sormella kun haukkasee. Ja jokainen tuntuu kokoavan leivän aina samalla kaavalla, hostmamalla ainakin tänään tuli tuhinaa itekseen kun se meinas laittaa juuston ja makkaran väärinpäin leivän pohjalle, siinä syy miksi naurahdin leivän kokoamisesta. Taidan tästä etiäpäin koettaa pitää suuni supussa, ku ei meillä onnistu tuo yhteisen läpän heittäminen jne. Tainnut saksalainen kulttuuri jo päätä sen verta kangistaa et suora sanominen ironisestikaan ei saa toivottua vastaan ottoa kun toinen ei ymmärrä sitä. Paha tää suomalainen suorasukaisuus. Mutta juu, kahdesti olen jo kauan miettinyt et mitä voin sanoa, taidan alkaa miettimään asiaa kolmannen kerran. Ja no kaikki riippuu tuosta hostmaman fiiliksestäkin et miten se suhtautuu asiaan.

Kolme kuukautta takana, yhdeksän edessä. Kyl taidan täs perhees ihan pysyä, täältä löytyy niin paljon hyviä puolia eikä koskaa voi tietää mihkä joutuu. Ja töissähä mä täällä olen ja maailmaa näkemässä, ehkä vähän kieltä oppimassa. Omaa elämääni elän, tosin tuo hostmama tuntuu vähä koettavan vaikuttaa mun valintoihin ja elämään. Mulla on kuitenkin mun tie, eikä se mulle niin paha ongelma ole vaikka ei kieli täydellisesti tarttuis. Isompi asia minulle ainakin on että saa olla poissa Suomesta ja näkee maailmaa, sekä luo uusia kontakteja sama se tulevatko ihmiset Suomesta vai toiselta puolelta maailmaa.

Mut nyt pittää kattoo vähä juna-aikatauluja ja tarkastaa reppu, sekä pestä oma vessa ja sillein.

Tänää taas maanantai, voi kuinka vihaankaan maanantaita. Maanantai on se päivä kun heräät ja menet alakertaan saaden heti listan asioista joita sinun tulee tehdä. Maanantaina tehtäväksesi kaatuu kaikki minkä vain on voinut viikonloppuna jättää odottamaan maanantaita ja sitä että perheen aupair, nykyajan tuhkimo voi asian hoitaa. Kuinka masentavaa onkaan maanantaina aloittaa töitä tiskivuorelle, likaisten vaatteiden vuorella, imuroimalla ja luuttuamalla samat lattiat jotka teit viimeisenä perjantaina, järjestelemällä kaiken mikä on viikonlopun aikana liikkunut paikaltaan, siivoamalla koko viikonloput leikit lasten lattialta. Voi maanantai on se päivä kun ei haluaisi nousta kuulemaan työlistaansa ja tuntemaan oloaan palvelijaksi.

Olohan on muutenkin niin tuhkimo. Ei ole hostmaman kovin monesti tarvinnut imuriin tarttua täällä oloni aikana, moppiin vielä harvemmin. Lattioiden pesu ja imurointi ovat minun hommiani, imuri on lemmikki norsuni joka hyrisee miltei joka päivä. Ja kun paikat sotkeutuvat normaalia nopeammin niin aamulla vain kerrotaan mitä tänään tehdään, minkä sille voi että eilen teit sen kertaalleen kun lapset valtasivatkin illalla keittiön. Kivahan se on että sinua ohjeistetaan kokoajan. Lista on loputon minkä aamulla saat hommaksesi ja eihän perheen äidin tarvitse tehdä mitään.

Ei tämä työ tapa, eikä tämä niin raskasta ole, mutta en koe tätä aivan normaaliksi aupairin työksi, olen ennemminkin siivooja. Ja kun vertaa siivoojan ja aupairin palkkaa, niin siinä on sellainen iso ero. Kun on aupairina ja töitä on 6 tuntia päivässä kohdallani se tarkoittaa sitä että neljä tuntia siivoat, teet ruokaa ja järjestät keittiötä. Lasten kanssa leikit tai ehdit viettää aikaa sitten pari tuntia, mutta sinäkin aikana yleensä puoliksi hoidat jotain mikä pitää tehdä. Siivous ei ole vapaaehtoista, siivous on se työ.

Ihanaa vitsiäkin täällä heitetään. "Nyt kun lapset siivoavat niin eihän sinulle Jenni jää hommia, pitäisiköhän palkkaa jo laskea." Niin siis eihän täällä paista edes läpi se että olen siivooja. Lapsetkin asennoituneet siten että teen heille kaiken, ja pakkohan se on lapsia lelliä enemmän kuin oma ymmärrys kestää, koska vanhemmat olettavat sitä. Lasten kutsuun pitää vastata 24/7, ei lapsi voi kahta kertaa joutua pyytämään. Ja jos olet laittanut leivälle makkaran ja juuston väärinpäin se on maailman loppu. Ruokailut yleensäkin, koska on pakko katsoa että lapset syövät. Lapset joilla on ikää 4 ja 6, eivätkä he osaa istua pöydässä tai ainakaan keskittyä syömiseen. Valehtelematta ruokailu kestää tunnin ja silti tulos voi olla varsin laimea. Niin eikä meillä nirsoilla, mutta peruna menee vain ranskalaisten muodossa ja riisiin ei kosketa pitkällä kepilläkään.

Välillä sitä miettii josko perhettä vaihtaisi, mutta en nyt tiedä onko muuallakaan sen parempi. Täällä työ ei ole se aupairin työ, mutta sentään vapaa-aika pelaa loistavasti. JA sillä vapaa-ajalla en tahdo perheen kanssa olla, koska äiti haluaa omia lapsensa ja hostmamahan tietää kaiken, älä koeta sanoa omia mielipiteitäsi tai keskustella kuten aikuiset. Sinut tullaan polkemaan maanrakoon. Ja muista, että sinun hostmamasihan on "tosi rentotyyppi", koska hän sitä sanoo päivittäin. Aupair hyväksyy ja mukautuu kaikkeen, Aupair kunnioittaa ja alistuu, hostperheen ei sitä tarvitse tehdä. Aupairin ja hostperheen suhde on täysi työsuhde.

Olipas kyllä ihanaakin ihanampi viikonloppu :) Ja tää maanantai.

Perjantaina pääsi saunomaan ja heräsi aamulla mitä ihanimmasta maailman kolkasta Schmittenistä. Voi kyllä sielulepäs kun siellä vuoristossa heräsi ja katsoi ikkunasta ulos. Eikä saunaillastakaa mitään valittamista löytynyt, tuntui sauna niin hyvältä että. Kyllä sitä oliki kaks ja puol kuukautta saunaa odottanut, voi kun pääsisi pian uudestaan.

Lauantainakin oli tosi ihana eka olla seurakunnan tiloissa hetki tosin vain pienellä porukalla. Saatiimpa kuitenkin ylipäiväisiä aarre arkku karkkeja xD Voi jummi et karkki karkki on hövvee. JA ilta oli niin ihana tyttöi kanssa, ei haittaa vaikka rahaa menikin. Voi kun voisi joka päivä syödä thai-ruokaa. Yöelämäkin löytyi ja oli oikein nautinnollinen ilta. Tosin aamulla karu oli lähteä junalla kotiin, väsyneenä ja junaa hieman odottaneena. Enhä mie tajunnu et on sunnuntai aamu eikä kaikki junat kuljekaan ihan niin vaan, et asemalla vielä itekseni junaa odotteli 40min. Tosin ihan jees oli odottaa asemalla kun sit kun pääs Niedernhauseniin kello oli jo 7 ja alkoi hämärtää, ei tarvinnu pilkko pimeessä kotiin tulla puol kasilta. Niin siis pääsin toivottaa hyvät huomenet perheelle ennen kuin menin nukkumaan (ja nukuin kuuteen).

Niin ja hei joskus kannattaa heittäytyä. Siis minähän tein linja-autossa sen, että annoin numeroni vieraalle. Tarina menee niin et linkkuun nousi jätkä ja se tuli linkun perälle, puhui kokoajan puhelimessa ja kattelin sitä hieman, sit kun se paino stop nappia kirjoitin numeroni ja nimeni ja jotain selitystä saksaks ennen kun se hyppäs kyydistä. Matkaansa mukaan hän sai numeroni. Eli tänään sit näin hänet, nimeä on osaa kirjoittaa, tulee Etelä-Afrikasta ja nimi tarkoittaa lahjaa :)

Mutta näin tälläkertaa, tänää oli niin mukava päivä tuon jätkän kanssa kun se näytti mulle mun saksalaista kotikylää täällä :) On täällä sit tosi kaunista ja ihania ihmisiä. Tottakai hää tuntee täältä paljon ihmisii ja sain itteni kuulla esiteltävän monesti. Arvatkaa jäikö ihmisten nimet päähän. Mut kahvila täällä on oikein kiva :P

Heh, perheenäiti menee TÖIHIN maanantaina! Alkaa tää arki sit kunnolla tässä. Tuntuupas hyvältä :P On se siivoaminen kivempaa jos ei toinen oo kotona, saa tehdä omalla tavalla, omaan tahtiin. Mut mikäs täs muuten. Tällä viikolla ollut vähä menossa, tai kokoaja on tehnyt jotain. Maanantaina pitkä päivä töissä, eile kaupungilla, huomenna kaupungille, perjantaina ehkä taas johki ja lauantaina on AUPAIR-TREFFIT Frankfurtissa. Ja siis se tarkoittaa taas sitä et yö valvotaan koska suunnitelmissa on yöelämään suuntaus isolla porukalla.

Mittees muuta tänne kuuluisi. Saksassa voidaan hyvin ja arki rullaa. Eikä jouluun ole kuin 10 viikkoa, eli siihen et tuun suomeen on 9 viikkoa. Ikävä on myös Tuomasta, mutta hei rakas tuleekin tänne pian viikoksi. Voisiko parempaa ollakaan. Niin ja luxemburiinkin lähdetään kuunvaihteessa jo (ja majapaikkaa meillei vielä ole). Et aika häviää tässä liian nopeesti.

Tää on tätä mun tuuria, tässä kivan flunssan kourissa juuri tällä viikolla nyt kun huomenna sit vanhemmat ja sisarukset tulee tänne Saksaan vierailulle. Saksakin taitaa näyttää parhaat puolensa kun tän viikon on vaan satanut ja tulee satamaan. Ah kuinka ihanaa tää onkin. Kivahan se ois mennä ja katella paikkoja kun ois ite kunnossa ja ois hyvä ilma. Ehkä tää tästä huomisiltaan paranee kun lähen meidän hotellia metsästää. Alkaa muuten tää julkisilla liikkuminen jo menettää sen uutuuden viehätyksen, nyt se on vaan sitä pakollista pahaa. Tuntuu et koko Saksa on nähty, vaikka enhä mää täällä oo paljoo kierrellyt, tähä vaan on liikaa tottunut matkustelee junalla/linkulla tunnin melkei joka paikkaan. Tää on siis jo aika arkea. Oli ihana siks viettää viime viikonloppu vain kotona täällä, olla itsekseen ja rauhottua. Mutta sit olenkin nyt kipeenä kun ois vähä taas menohaluja. Noh se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys, porukat näkee pienen palan Saksaa kyllä, oli mun kunto mikä vaan.

Muuten oon tullut siihe tulokseen et Wiesbaden on ihana kaupunki, mut Frankfurt, ei en tykkää yhtään. Frankfurtissa kaikki on vain suurta, ei siellä ole mitään erityistä nähtävää. Pah, ei siellä viihdy sillai kun Wiesbadenissa tai Mainzissa. Se vaan on sellai läpimeno paikka, ei siellä osais vaan hengailla. Liikaa ihmisii, liikaa autoi, liikaa taloi, liikaa kauppoi, liikaa kaikkee. Mutta no kuka tulikaan melko pieneltä paikkakunnalta ja tosiaan arvostan sitä et on pienen kylän tyttöjä. Kaupungit ei oo mua varten, voi kun niihin ei tarviis mennä asumaan!

Hmmm kertoisko joku joka tietää Frankfurtin paikat et mikä on nuorten paikka ja missä voi tanssia jne. Meillä olikin katsos taas niin mukava yö Frankfurtissa. Olimme liikkeellä 6 suomalaisen ja 1 brasilialaisen voimin ja Frankfurtin yöelämä yömme meni siihen että yhdet drinkit otimme jossain baarissa ja sitten käveltiin ja käveltiin ja käveltiin. Kysyttiin ihmisiltä ja yritettiin brassin löytämiä paikkoja ettiä osotteiden perusteella xD great siis niin ei me mihkää päästy sit eikä mittään saatu aikaan. Käveltiin vaan. Ja kun ihmisiltä kysyi niin kukaan ei joko tiennyt tai sitten ihmiset neuvoivat ristiin siinä kolmen aikaan yöllä. Onneks aamun ekat lähti itelläni sentään suht aikaseen 5:20, mut toisilla saatto lähtee vasta 7:30 tms. Noh itsekin jouduin sit kävelee 2,5km kotiin ylämäkee, mutta mieluummin olin nukkumas sängyssäni seittämältä kun lähtenyt Frankfurtista yhdeksän aikaan jotta pääsen vikat kilsat bussilla. Tuolla matkalla on sentään kävelytie (saksalaiseen malliin leveyttä ei ole metriäkään, kurveissa muutama kymmenen senttiä) sekä valaistus. Aika autioo kävellä, ihan kun jossain suomessa. Tuntuu et hei leppävirrallakin on viriilimpää kuuden aikaan sunnuntai aamuna kun mitä tuolla pätkällä oli. Tosin hyvä vaan ettei pahemmin autojakaan tullut kun täällä liikkuu enemmän hörhöjä ja kaikkee kun Suomes. Tytöt tartti pelkoo muhu Frankfurtissa, enhä mää herttilei osaa pelätä autioita katuja tai sellasta, varsinkaan kun meitä oli 7 tyttöö.

Mutta siis niin lopputulos meillä oli että joka a) Frankfurtissa ei ole yöelämää tai b) Me vaan ei löydetä sitä iklinä vaikka kilometri sotalla kävellään!

Jeps, mut aika täällä kuluu tässä ihan jees. Vähä kiireitä ja töitä ihan kivasti. Välillä miettii et oisko jossai toises perhees helpompaa. Mun ajasta kun menee melkein kaikki siihen et siivoon taloo ja teen kotitöitä ja lasten kaa oon vain hetken päivässä. Noh se muuttuu kun Helena menee töihin. Tää vaan on niin, et kyl mää tulin Aupairiks ennemminkin lapsii hoitaa kun siivoo. Sitä paitsi välillä tulee noottia vähä ettei kaikki oo niin täydellisesti siivottu, mut herttilei koetan tehdä mahd siistii jälkee, mulla vaan ei oo siivoojan koulutusta, ei tod. Kädet mulla kuolee täällä kun kokoajan saa niitä olla kastelemassa, millo tiskaa, millo pyyhkii pölyi, millo pesee sitä tai tätä, millo laittaa pyykkii, millo moppaa, millo kädet vaan likaantuu jossai.

Viime viikonloppuna tuli muuten käytyy Mainzizza. Mainz oli oikein ihana kaupunki, se on nätti paikka. Siel oli jotkut kansainvälisyys festivaalit tms. Nähtii me ruottin lippu, mut missää sit ei ollukkaa ruottin kojua, olimme pettyneitä. Oisha sitä nyt voinu ruottii mennä sinne mokeltaa xD

Ompas muuten kiva kun sataseni oon jonnekin bittiavaruuteen laittanut. Siis kukahan sitä ei taas osannut saksalaista automaattia käyttää kun ekan kerran koetti nostaa rahaa. Sit nyt sen satasen minkä koetin nostaa, mutten sit osannutkaan oikein suomennella itelleni niitä automaatin juttui niin sain lähetettyy/ladattua johki, en tiedä mihin. Pitää tässä ottaa siitä Helenan avustuksella selvää jossai vaiheessa. Mutta onneks se on vaan 100e, siis se on melkei puolet mun palkasta, mut viime palkaks sain 300 eli kolmas osan siitä hävitin. Mut siis kohta ompi taas palkka päivä ja on tutoa käteistä täs sen verta laatikossa et selviää loistavasti. Parempi ois ollut jos palkan ois käteen saanut, musta se on sillo paremmas turvas ja paremmin on perillä siitä miten paljo rahaa sul on!

Niin ja hei mä olen Frankfurtissa ja täällä tapailen Leppävirran väkee xD No mut mukava sitä on kotipuolen tuttuikin tavata ja muutenkin saada uusia suomalaisia ystäviä. Nyt tiedän kaksi leppävirtalaista täältä Frankfurtin lähellä, et te loputkin tänne eksyneet niin ilmottautukaa xD.

Ihmiset vois sit kuulumisiaan kertoilla mulle myös!

Onhan sitä täällä Saksassa nyt 6 viikkoa oltu, nyt sitten vähän on ikävä. Haluaisi vain saada kuulumisia Suomesta, ihmiset kunnon kuulumisia, kirjoittakaa sähköpostia tai kirjeitä. Täällä alkaa päästä tähän arkeen kiinni, ei ole mitään uutuuden viehätyssä tai kammoksuntaa vessojen pesussa, rutiinit alkaa tulla. Aika kuluu nopeesti, viikot seuraa toisiaan samalla kaavalla. Viikot töitä, tiistaina ja torstaina koulua, viikonloppuna kavereiden kanssa Frankfurtiin tai jonnekin. Hei nyt tytöt oikeesti lähetään sinne Pariisiin, tai jonnekin! Pitää lyödä päivämääriä lukkoon.

Kotona olen 19.12.2008-4.1.2009. Enää 102 päivää lähtöön. Voi mä kaipaan niin Tuomasta, tääl on niin kolkkoo nukkuu itekseen. Odotan noita 15 kokonaista päivääni Suomessa. Sitten taas tänne puoleksi vuodeksi. Täällä kyllä viihdyn ihan hyvin, ja maukukattenikin sit menee armeijaan niin emmää leikkiä kesken jätä.

Joskus sitä kyllä niin vaan kaipaa halausta, suudelmaa ja jotain vähän enemmänkin. Mää kaipaan nyt oikein kovasti. odotan vain tietoa siitä milloin tulet tänne, montako päivää olet viakussa. Tietoa siitä, että tulet ja näemme ennen kuin minä tulen Suomeen. Ja kun minä Suomeen tulen, minä todellakin etsin sinut, halaan ja käperryn viereesi. Ja siinä todellakin olen, paikoillani, lähelläsi.

Ikävä

Ah sunnuntait on mun lempipäiviä. Tänäänkin taas nukuin puolille päivin ja perhe lähti jonnekin kylään. Eli koko talo mun koko päivän, saa vaan olla. Hiljaisuudessa, omassa rauhassa ja joo nörtittäen välillä. Tänään ohjelmassa kyllä varmaan parin CSI: Miamin ekan tuotantokauden jakson kattominen. Voin kokeilla saksalaisia duppauksia, mut eiköhä nuo tuun enkuks katottua ennemmin.

Heh, mää tulin Saksaan luomaa uusia ystävyyssuhteitakin. Noh oon mää paljo suomalaisia kavereita saanut, he kyllä ovat sitä suolaa täällä. Saa puhua kaiken mikä mieltä painaa ja voi vertailla kokemuksia jne. JA no hei, nyt kun mää sit Suomee lähen reissaa niin kai mää nyt jonnekin sohvanurkalle ympäri Suomee pääsen tyttöt teidän luokse? Ihana kun kaikki tulee vähä eripuolilta Suomea. Jos työ ette Saksaa ois tullut niin tuski myö missää muuallakaa ois tavattu!

Jos teitä on joku jossai vaihees vielä Frankfurtiin tai Frankfurt am Mainin lähelle, käymään tai asumaan niin voidaan koettaa tavata. Me ollaan puhuttu et lähdetään vähä täällä kiertelee Saksassa, et jos joku asuu jossai ja on valmis toimimaan meille vaikka oppaana niin sellainenkin ois ihan kiva. Sais ehkä enemmän irti kaupungeista sillä tavalla, eikä tarviis kauheesti käyttää aikaa eksymiseen.

Minäkin jostain vielä unelmoin. Olen aika pöytälaatikkokirjoittaja, runoilija, sanoittaja. Pitkiä juttuja minulta on turha olettaa. Kielioppisäännötkin oon jonnekin jättänyt. Mutta siis rakastan kirjoittamista ja sillä saan itseäni luotua. Mutta mitä hyödyttää teksti pöytälaatikossa? ei mitään.

Ihmiset kun luette tekstejäni, runojani, sanojani. Ajatelkaa ja pliis laittakaa kommenttia. Niin ja siihen unelmaan. Joku päivä haluaisin kuulla sanoitukseni laulussa, jossain räpissä tai mihin vaan te muut ihmiset ootte kykeneviä. Et jos kiinnostaa noihin sanoituksiin tehä jotain niin senkus, kunhan kerrotte siitä minulle. Ainut mitä haluan on, että ihmiset ottavat aivot narikasta ja ajattelevat. Jos edes jonkun silmät aukeavat maailman vääryyksille ja epäkohdille. Jos edes joku oppisi ajattelemaan ja tajuaisi jotain. Valitettavasti kirjoittaminen, runoilu ei kovin suurta yleisöä saa.

Toivon joidenkin lukeneen tämän ja alla olevat tekstikin.

Masennus

miksi minulle huutelet
sinä kaikkea tiedä et
voi sydän vuotaa verta
sanoistasi joka kerta
kuuntele nyt edes hetki
ei elämä ole mikään huviretki
jos hengittäminen on tuskaa
onko pakko lisää satuttaa
tiedän et voi ymmärtää
anna silti yrittää
älä tapa sitä pientä kipinää
joka ruokkii tätä elämää
tuki suusi tämän kerran
muuten olen taivaan herran

haukut vaikka tiedä et
sinä naurat, lusikalla viiltelet
minulla ne arvet ovat ikuiset
käyty läpi on masennukset
terapiat, lääkkeet, osastot suljetut
sinä haistatat mulle vitut

en angstaa, en elämästä nauti
tää paha olo on oikea tauti

minä sinulle toivo en
sitä kaikkea mitä koen
kun valoa katoo eestä
kahlata saa syvästä veestä
suudelma rajan takaa
ei toivoa näy, surulliset silmät tavaa
kun taistellaan hengestä
sanat vie tapin veneestä
hukkuu siihen hiljalleen
osa syy sen huudelleen
et tiennyt sitä suurta voimaa
jonka sanat voivat omistaa
tuki suusi tämän kerran
muuten olen taivaan herran

haukut vaikka tiedä et
sinä naurat, lusikalla viiltelet
minulla ne arvet ovat ikuiset
käyty läpi on masennukset
terapiat, lääkkeet, osastot suljetut
sinä haistatat mulle vitut

en angstaa, en elämästä nauti
tää paha olo on oikea tauti




Eli as you see, tää on tuolla mun tekemässä videossakin. Mun sanoitus tämä siis on. Mutta tästä se on ehkä joillekin helpompi lukea ja hahmottaa.