IRC-Galleria

Mandariinit ovat taas täällä ja muistin tämän:

tiistai, marraskuu 29, 2005
Mandariinit, saatanan työtä

Miä vihaan niitä.

Okei, olen takinkääntäjä, sillä tykkäsin niistä joskus paljonkin ja syön niitä nykyäänkin ehkä kerran vuodessa.

Niistä on vain tullut niin ärsyttäviä. Silloin, kun eniten niiden luulee auttavan nälkään, ne ovat kitkeriä ja niissä on siemeniä sadoittain.

Niiden kuoriminen on tuskaa. Kun olet saanut sen hiton kuoren riivittyä pois siitä, saat alkaa nyhtää niitä valkosia matosia irti (joissa on kuulemma eniten vitamiineja, joo). Kun oon saannu ne ehkä irrotettua toisistaan, niin puolet mehuista on vaatteilla ja naamalla, etenkin silmissä. Kun haukkaat palan, se kitkerä juttu hukuttaa siut siihe hemmetin happoon.

Se jättää kädet ällöttävän tuntusiks, eikä se haju lähe koskaan pois. Ehkä kaikista ällöttävintä on kuitenki se, että jos erehtyy juomaan jotakin mandariinin jälkeen. Se on niin oksettavan kamalan tuntusta suussa.

Kaikki lähti ku erehdyin ottamaan koulussa mandariinin. Tiesin jo heti, ettei olis pitäny. Ei ollenkaan.

//

Hyi hitto, miten voi vihatakin yhtä hedelmää. Aika ei tähän auta. Ikinä. Yök!

Sitte muistin myös tämän:
http://kiasa.blogspot.com/2006/05/2-11-2001.html