IRC-Galleria

Tasan vuosi sitten se tapahtui, vuosi sitten kun sydämmeni ruhjottiin jälleen, vuosi sitten kun elämältäni katosi pohja, vuosi sitten kun kuolin...

Niin elikkäs tänään tosiaan on vuosi siitä kun exä jätti minut, muistan ne asiat mitä silloin tapahtui sinä päivänä. Muistan sen miten olin pari päivää aikasemmin yrittänyt tehdä jotain romanttista exälleni kun havaitsin kun hän oli etäinen ja kylmä, olin suunnitellut olohuonepiknikkiä kun sinä kesänä emme päässeet käymään piknikillä, olin ostanut ruusun myös ja ajattelin että se voisi virkistää vähäsen kun tulee töistä väsyneenä. No hän tulee kotiin, tosin myöhään illalla vasta (koska oli ollut katsomassa asuntoaan)....ei mitään reaktiota. Keskiviikkona 18.8 halusin jutella, tuli tekstiviesti jossa sanoi että jutellaan kun tulee kotiin. Kävin ahdistuneena postissa, tulin kotiin hän istui hiljaa sohvalla, istuin keittiöntuolille ja kysyin "noh?" Hän kaivaa laukustaan vuokrasopimuksensa ja antaa minulle, katson sopimusta, kyyneleet alkaa valua poskilleni, kädet tärisee....itken....tuntui kun sydämmeni olisi tuhottu, revitty, poljettu maahan....alkaa puukoniskut, muistan vahvimmin nämä asiat: "olin laittanut muuttopaperit vireille vuosi sitten koska olin suuttunut sinulle, unohdin asian myöhemmin" ja pahin sekä loukkaavin asia "tarvitsen miehen joka pystyy huolehtimaan minusta ja lapsista koska haluan lapsia joku päivä" (eli viesti oli se että en pystynyt huolehtimaan). Maailma on pelkkää sumua, itken, en ymmärrä mitään, kaikki on unta.

Tuota päivää en koskaan unohda, se on palanut minun tajuntaani ikuisiksi ajoiksi kun ensirakkaus jättää.

Onneksi kuitenkin nyt elämä näyttää paremmalta, olen rakastunut uudelleen, jota ajattelin etten kykene siihen enään tai uskaltaisi enään luottaa mutta tunteilleni en voi mitään ja minä rakastan Sannaa se on fakta, tiedän sen sisimmässäni ja olen onnellinen, työt jatkuvat edelleen mukavasti, olen ollut pirteämpi ja hölmö läppä senkun lentää näillä käytävillä.

Kaikesta paskasta mitä on tapahtunut olen päässyt eteenpäin, vaikeaa on ollut ja edelleen varmasti tulee olemaan mutta olen selviytynyt ja en anna periksi vaikka välillä haluaisikin vain luovuttaa...