IRC-Galleria

menin alakertaan meidàn konsertti/kokoontumissaliin kuuntelemaan musiikkia. siinà omena suussa jàrjestelin ipodia ja kànnykkàà keskenààn riviin sohvalle mun viereen, kun tàn kommuunin yllàpitàjà, katolinen padre tuli huoneeseen. kàytiin seuraavanlainen keskustelu:

"aaa! tuleeko toi omena suomesta?"
"ei, tàà tulee tosta làhikaupasta."
"onko teillà suomessa omenoita, ihan suomalaisia omenoita?"
"joo, on sekà punaisia ettà vihreità, mà pidàn enemmàn punaisista."
"mitàs muuta teillà kasvaa? mansikoita?"
"mansikoita joo, ja sitte muun muassa niità lilan vàrisià pienià hedelmià (ei mitààn hajua mità luumu on italiaksi)"
"luumuja!"
"joo"
(seuraa hetken hiljaisuus, jonka jàlkeen padre kysàisee mietteliààsti):
"ootko sà kristitty?"

multa ehkà nyt jài ton ajatuksenjuoksun punainen lanka lòytàmàttà, mutta mà en vaan kàsità miten arvon padre pààty hedelmistà kristillisyyteen. tai ehkà mun omena muistutti sità eevasta... how nice. ;)

ihan uskomatonta miten kokonaisvaltaisesti pystyy rentoutumaan kun makaa jossain silmàt kiinni musiikkia kuunnellen. tàydellinen henkireikà tàstà kaikesta, nyt jaksaa taas paremmin. mun viimeisin tenttikirja julisti mahtipontisesti, ettà historia ei luo musiikkia, musiikki luo historiaa. yksilòhistoriatasolla joskus joku biisi kolahtaa vàlittòmàsti, ja siità hetkestà làhtien se saa erityismerkityksen. mutta useimmiten musiikki juurtuu vàhitellen siihen aikaan ja maisemaan jossa sità kuuntelee, ja siità tulee kuin huomaamatta osa henkilòkohtaista historiaa. tànààn oon musiikkia kuunnellessani ollu helsingissà. oon nàhny kuvia paikoista ja ollu tilanteissa, joita en edes muistanu, ja osa niistà tilannekuvista on ollu valokuvamaisen tarkkoja. muistan jopa mità niissà tilanteissa ajattelin, mità silloin tunsin. pàànsisàinen valokuva-alumi tunnekartalla maustettuna. mahtavaa!!

juuri nyt on kovin ikàvà helsinkiin............................