IRC-Galleria

erilainen päivä.Torstai 11.12.2008 00:27

tänään mulla oli kokous, jossa käsiteltiin sijaisvanhemmaksi ryhtymistä... olen kovin iloinen että mahdollisuus on nyt olemassa, mutta voidaanko multa vaatia että jään vuodeksi kotiin lapsen kanssa, jolloin menetän vakituisen työni ja tuloni, tilalle saisin 700e/kk ja tippuisin toimeentulo tuelle??
hyvin hyvin hämmentävää, sanoo hän joka ei aina kaikkia viranomaisten ehdotuksia ymmärrä.
arvostan kovasti niitä sossuja, ja niiden työtä, mutta kai heidän tulisi ymmärtää etten voi elättää 3-henkistä perhettä+koiraa jos tulot on jatkossa 700+500, pelkkiin asumis kustannuksiin menee n.700e/kk. hullun hommaa, näinkö minua taas testataan, vai mistä on kysymys? millä ostaisimme ruuan, vaatteet ym menot? kertokaa hyvät ihmiset missä on järki? ajatus on kaunis, olisin kotona lapsen kanssa vuoden, jotta pikkuisella olisi aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen, mutta silloinhan taas olisi vuoden päästä uusi sopeutumista vaativa asia, päivähoitop ja mun työn alku? Eikö olisi helpompaa napata 2kärpästä yhdellä iskulla; muutto meille, ja hoidossa käynti...laskeskeltiin äsken että mun kiertävällä listalla hoitopäiviä tulisi kuukaudessa 11, mikä on vähän, eikä varmasti maksaisi kaupungille kovinkaan paljoa...toiseksi, onko 3-v lapselle hyväksi jos elää vuoden aikuisen seurassa, näkemättä muita lapsia? eikö lapsen kehityksen kannalta ole tärkeää olla lasten seurassa, paikassa jossa on tarjota virikkeitä? kyllä me kiinnymme varmasti lapsen kanssa toisiimme, vaikka työssä olisinkin, meillä olisi koko elämä aikaa, olisimme lähes tulkoon normaali perhe!
elämä on valintoja täynnä, sisko on mun valinnoista tärkein, tahdon taata hänelle hyvän elämän edellytykset, eikä työni voi olla sen esteenä, eihän? Kyllä isosiskoa nyt ihmetyttää, minne tämä maailma on oikein menossa, eikö mikään voi onnistua kivuttomasti, jos haluaa jotain itselleen tärkeää, tarkoittaako se aina sitä että on luovuttava jostain muusta tärkeästä? olenko valinnut elämässäni väärän tien, kun ostin asunnon, sain vakkari duunin jne. olisko toisenlainen polku ollut parempi? itse koen kuitenkin oman elämäntilanteeni sellaisena mihin lapsen on hyvä asettua. Voidaanko minua kiristää antamalla vaihtoehdot; ota, tai jätä. Kuka tietää mikä on oikein. kuka ymmärtää mikä on meille se paras ratkaisu, joka mahdollistaa vähemmän onnettoman tulevaisuuden? minulle kuitenkin tärkein on perhe, sen eteen olen valmis tekemään kaikkeni, mutta työn menetys ei tunnu kohtuulliselta eikä oikealta. APUA! mitä minä nyt teen???

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.