IRC-Galleria

Sain juuri päättötyöni valmiiksi ja olotila on mitä parhain! Vihdoin ja viimein se ponnistus on suoritettu ja elämä hymyilee muutenkin :) uih,ihanaa.

huomenna onpi viimonen työharjottelu päivä ja sit alkaapi vapun hulinat,noh ehkäpä olisi viisainta viettää vappu kuivana ja ei niin kosteassa seurassa,sillä viime viikonlopun kosteat tunnelmat olivat niin jotakin ei mielellään toistettavaa että en tahtoisi olla samoissa fiiliksissä enään toistamiseen todistamassa inhoittavia asioita... elikkäs siis loppujen lopuksi tulos on kuitenkin arvattavasti se että mietiskelyni ei tuota niin minkäänlaista järkevää ratkaisua,joten en mieti ja olen miten olen missä sitten olenkin, jonkin seurassa kuitenkin... hipidapam!

A Sen helposti saa ja menettää
B Tohinaa riittää
C Kylmää, kylmää
D Raivoisaa rakkautta
E Ei tule mitään
F Helppo nakki
G Räjähtävä ruutitynnyri
H Rakkautta alusta loppuun
I Hellä ja kiltti, eikä mikään petturi
J Koeta pysyä vahdissa mukana
K Aina mielessä
L Hulvatonta seuraa
M Jos seuraava kirjain on A, niin AI AI
N Ota, jos saat, mutta kovan työn takana se on
O Hyvä kauppa tulevaisuutta ajatellen
P Jokaisella on makunsa
R Reipas, äidin oma
S Suurta rakkautta pienellä teholla
T Tosi söpö
U Uskomaton tuuri, jos onnistut
V Aika veijari
W Toivotonta
X Jos jaksat pysyä mukana, niin miksi ei?
Y Kuka nyt Yrjöä rakastaisi?
Z Epätoivoista
Å Hänellä on aivan joku muu mielessään
Ä Hellää rakkautta
Ö Öisin hyvää seuraa

H -Rakkautta alusta loppuun
E -Ei tule mitään
I -Hellä ja kiltti, eikä mikään petturi
D -Raivoisaa rakkautta
I -Hellä ja kiltti, eikä mikään petturi

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.
Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

tai pikemminkin nyt on jo aamu, ja valvon yövuorossa ja koetan kovasti pitää itseäni hereillä ja toistaiseksi olen onnistunut tavoitteessani varsin loistavasti, sillä hereillä olen vieläkin, ainakin osittain...aika on kulunut yllätäävän nopeasti ottaen huomioon että en ole tehnyt juurikaan muuta kuin puuduttanut persettäni, selaillut nettiä ja puhunut paskaa, hmm...käyhän se näinkin... vielä pari tuntia niin pääsen kotiin---taikka sitten jonnekkin muualle nukkumaan, kaikki on nykyään niin kyseenalaista :O pöhpah! hohhoijakkaa...kukaan ei valvo vielä tähän aikaan...harmillista minun kannaltani, sillä olisihan se ollut varsin mukavaa jos joku olisi virkeänä höpöttämässä jotakin merkityksetöntä yön pikkutunneilla... joopa joo... en keksi nyt mitään kovinkaan henkevää kirjoitettavaa kunhan nyt vain pitelen itseäni hereillä vielä hetken aikaa... ja sitten...jotain...

"maanantai, taas saapui aivan liian aikaisin kai,on liian helppoo olla onnellinen...."
jotenkin näinhän se meni.

ei valittamista. :)

kun tipuin alas ymmärsin että ei ollut muuta mahdollisuutta kuin nousta ylös. ja silloin ymmärsin myös sen että ehkä alamäki ei ollutkaan niin jyrkkä ja kamala kuin itse ensin kuvittelin. hetken aikaa mietiskelin ja aloin nähdä asiat uudelta kantilta ja havahduin siihen tilanteeseen joka on nyt: ehkä juuri tälläisiä kompastuksia ihmisolennot tarvitsevat jotta ymmärtävät asioiden todellisen merkityksen, ja huomaavat että ei ole muuta kuin valo tunnelin päässä,ja sinne on mentävä.... jep jep. hyvä hyvä hyvä.... :D nousu suhdanne kuulostaa mukavalta. asiat on aina niin ovelia...

olen aika lopussa,mutta onneksi kuitenkin on joitain asioita jotka lämmittävät tässäkin ikävässä hetkessä...

elämä on vuoristorata,ja kun huipulla aina tuulee,joten on ihan ymmärrettävää että sieltä pitää aina tipahtaa alas,jotta taas voi kiivetä uudestaan huipulle tippuakseen...

hyvän seuraus on yleensä huono,mutta myös huonoista asioista seuraa useimmiten paljon hyvää...eli aivan sama mitä tekee,kun kuitenkin seuraa hyvää sekä huonoa.

en aina ymmärrä elämää, en edes itseäni. ja sitten jos joku vielä tulee viisastelemaan ja väittää että minun pitäisi ymmärtää....miksi pitäisi,eihän kukaan muukaan voi käsittää.

miksi ihmiset aina toivovat parasta? eikö olisi helpompaa pelätä pahinta jokaisessa asiassa, tällöin olisi huomattavasti suurempi mahdollisuus yllättyä iloisesti ja uskoa tulevaisuuteen...

ystävyys on kuin kusi housuissa: kaikkihan sen näkevät, mutta vai itse voi tuntea kuinka se ihanasti lämmittää..
kiitosta niille jotka ovat kusena mun pöksyissäni! <3