IRC-Galleria

eilinen päivä meni ihan päin puuta, mulla oli se kokous sossujen kanssa, ja edelleen ovat sitä mieltä etten voisi käydä töissä, mikäli tytsyn saisin. olin sitten loppu päivän aivan yliherkällä päällä ja itkeä tihrustelin joka välissä...onnistuin sitten purskahtaa itkuun siellä paikan päälläkin...pitävät nyt mua varmaan tasapainottomana ihmisenä. asia lähtee asiantuntija tiimin pohdintaan, eli hyvästi tulevaisuuden suunnitelmani. :'( tuntuu vähän siltä kun mut olis hakattu metrisellä halolla, eilen vielä oli sydän toivoa täynnä, mutta nyt tuntuu kaikki taas hetkessä muuttuneen. en osaa oikein näitä tunteita sanoiksi pukea, mutta ehkä läheisimmät minua ymmärtävät. vielä pieni toivon kipinä kulkee mun mukanani seuraavaan kokoukseen, joka on maaliskuun lopulla, jos kuitenkin kaikki voisi vielä kääntyä parhainpäin...voisiko, jos jokaikinen hetki oikein kovasti toivon? epäilyksen varjot peittää kaiken alleen, vaikka koitan niitä kovasti työntää sivuun. no täytyy tämän kaiken keskellä koittaa ajatella positiivisesti, onhan minulla monia ihania asioita elämässäni, ja voin kai olla osa tytsyn elämää hieman etäälläkin. vaikka tahtoisin olla mukana jokaisessa hetkessä, niin hyvissä kuin huonoissakin... pakko myöntää etten pysty tekemään ihmeitä, vaikka kuinka haluisin. en pysty rahaksi muuttumaan, haluisko joku istuttaa mun takapihalle rahapuun?
life goes on...tjn.
menin sitten eilen siinä mielenhäiriössä värjäämään hiukseni, kyllähän niistä ihan hyvät tuli, vaikka aamulla peiliin katsoessani pelästyinkin...
mutta ei mulla sitten muuta purettavaa tähän väliin ollutkaan, muuten kaikki rullaa varsin hyvin. rakkautta ilmassa vieläkin, ja onnellista perhe elämää vietetään...(onko kissa koira ja mies perhe? on se.)