IRC-Galleria

Mutapeltosuokkiämmä:
Mutapeltosuokkiämmän alla olevalla suokilla ei joka tätyli ratsastaisi. Hevonen on kuuma/remontissa/ei osaa ja saattaa harjaantumattoman kaverin nakata alas alta aikayksikön. Vaihtoehtoisesti se seisoo paikallaan ja tuijottaa taivasta funtsien, että niin. Ruohonkorsikin kasvaa. Se ei liiku taidolla eikä voimalla, vaan oveluudella.

Mutapeltosuokkiämmältä pääsee yksi sun toinenkin p*rkele yleensä tätä mutapeltosuokkiaan kuntoonlaittaessa, sama pätee ratsastukseen.

Mutapeltosuokki steppaa pinteleitä kääriessä, pyörii selkäännousussa ja saattaa näykkiä satuloidessa. Silti mutapeltosuokkiämmä latelee kamppeet uljaan mustanginsa selkään kursailematta. Kiittää kun siihen on aihetta ja murisee lujaa kun sen aihe tulee esiin. Mutapeltosuokkiämmä ei juuri lässytä, haukkuu ratsuaan rumaksi eikä hallitse ratsunsa selässä koulukiemuroita esteitä paremmin. Silti kyydissä pysytään joka askellajissa ja ojan yli voidaan hypätä tilanteen niin vaatiessa. Parhaimmillaan mutapeltosuokkiämmä hevosensa kanssa on laajalla pellolla jossa on tilaa hevoselle pyöriä ja vikuroida, ämmälle kiroilla ilman, että kukaan kuulee.

Salaa mutapeltosuokkiämmä kuitenkin silittelee ratsuaan korvan takaa ja pusuttelee sen karkeakarvaista turpaa. Toiset heistä myös pyrkivät käymään ehkä tunneillakin - koska kuvittelevat voivansa ehkä joskus sitten tulevaisuudessa koulia mutapeltosuokistaan yhteiskuntakelpoisen elukan.

mutapeltosuokkiämmällä on yllään vuodelta -97 oleva toppatakki jonka vetoketju on hajonnut. Jalassa sentään ratsastushousut ja kumisaappaat/jotkut kengät ja ehkä jopa minichapsit (mahdollisimman halvat kuitenkin). Koska mutapeltosuokkiämmä ei kaikista ennakko-oletuksista huolimatta ole hullu hän käyttää visusti kypärää ratsastaessaan.
Kesällä mutapeltosuokkiämmä ratsastaa yllään Teneriffa-T-paita. Alaosassa edelleen ne iänikuiset Nokian Kontiot ja ratsastushousut. Verkkarit käyvät myös.

Mutapeltosuokkiämmä polttaa yhden sun toisenkin hermosauhun lapioidessaan sontaa hevosensa karsinasta, kiroilee vesisadetta ja tuulta. keli ei mutapeltosuokkiämmää ja hänen ratsuaan kuitenkaan lannista, korkeintaan hevonen keksii muutaman ylimääräisen pierupukkilaukan syyn putoavien lehtien takia.

Mutapeltosuokkia ei loimiteta ellei taivaalta sada ämmiä äkeet selässä, tallissa harvoin on lämmitystä ja suokki muistuttaakin puolimetrisen karvansa ja metrisen partansa kanssa ilmestyskirjan petoa. Suokki on lihava ja hikoaa helposti, silloin se tiettävästi kuitenkin loimitetaan paleltumisvaaran vuoksi.
Mutapeltosuokin tarvikkeet ovat todellakin jokainen eri paria ja sen loimikin roikkuu sen päällä jotenkin omituisesti. Mutapeltosuokki on ahne ja saattaa taluttaessa hiukan jyrätäkin. Ei kuitenkaan omaa ämmäänsä sillä ämmältä tulee sen verran tuhtia huutoa vastapainoksi.