IRC-Galleria

Taalla on kylma, pirun kylma. Lisaksi olen ollut nyt kaksi paivaa paivystyksessa, eli oikeastaan vapaalla, enka ole saanut mitaan aikaiseksi. Ahdistus vaan kasvaa ja unettomuus jatkuu. Edes oma rakas ponini ei saa mua piristymaan, vaikka han kehittyykin huimaa vauhtia ja saamme vain kehuja opettajalta. Haluan enemman elamaa, ihmisia ymparilleni. Tietty voisin lahtea ulos joidenkin kavereiden kanssa, mutta en vaan jaksa.

Ennen odotin aina innoissani perjantaita, etta paasis bilettamaan. Nyt en edes jaksa ajatella, koska on perjantai, bilettamisesta puhumattakaan. Mita mulle on tapahtumassa? Olen tyhjiossa, josta on pakko paasta pois. Muuten musta tulee viela mokkihopero mummeli, joka ei osaa enaa edes puhua. Syytan tasta kaikesta tata maata ja tata kaupunkia. Kun tulin taas tanne nettikahvilaan, mun piti oikein lahtemalla lahtea, ensin vaihtaa vaatteet, kevyt meikki, etsia autonavaimet, sitten etsia parkkipaikka ja sitten viela kavella tanne. Tietenkin olisin voinut vain suosiolla kavella tanne ja niin saastaa bensaa ja auton kulutusta, mutta laiska kun nykyaan olen, en jaksanut ajatella kavelemista. Tallainen ahdistaa sellaista ihmista, joka entisessa elamassaan tyoskenteli joka paiva, ihmista, joka ennen vietti kevyesti 12h tallilla.

Nykyaan tallilla kayminen ei jaksa enaa kiinnostaa. Ainoa asia, mika mulla on enaa jaljella ja siitakin olisin valmis laskemaan irti, ellen olisi urhannut asialle 15-vuotta, rakkautta, kyynelia ja parisuhteen. Jotenkin tuntuu, etta jos lopetan ratsastuksen, kaikki mita olen lajille antanut, kaikki mita olen lajilta saanut, on hukkaan heitettya. Tietenkin jaa hyvat muistot, mutta myos pelkaan sita tyhjyytta, jonka se tuo tullessaan. Ehka tama fiilis lahtee viela pois, ehka jonain paivana, jos roikun lajissa mukana, saan taas sen innostuksen, joka mulla joskus oli. Ehka....