IRC-Galleria

tää ois niinku virallinen vestarikertomus viikonlopun rovinssista.

perjantaiaamun herätessä kesään startailimme yövuoron jälkeen kesä-nissan sunnyfunnybunnyni ja lähdimme kohti seinäjokea. kiire oli kova, sillä pelkäsimme ettemme mahdu leirintään. no, kyllähän me sitten mahduttiin, kun sinne saavuttiin. pistimme telttaleirimme pystyyn leirintäalueen hiekkalouhokseen. naapureina meillä oli mm. elvis ahvenanmaalta, mersumies ja hänen parantavat hampaansa, fostersin vipit ja kokkolan komppania. jo perjantaista lähtien mahtava kesäsää helli festarivieraita. perjantailta en muista muita keikkoja kuin teräsbetonin, jos sitäkään. olimme eturivissä ja täytyy sanoa, että parempaa paikka keikasta nauttimiseen ei voisi löytyä. joku huligaani hakkasi kyynerpäällään minua koko ajan naamaan, joku oksensi jalkojeni juureen, joku nipisteli minua selästä ja joku kaatoi päälleni vettä tuoppitolkulla. metallitotuutta jos mikä.
launtaiaamu alkoi ikävästi. söin innolla aamiaisleipääni, kun hampaastani lohkesi palanen, niin että rusahdus kävi (ehkä hieman liioittelua). no mutta, hampaita lohkee ja elämä jatkuu. niin jatkui nytkin. lauantaina oli usempi keikka, mutta niistäkään ei selkeää mielikuvaa ole. kai mä jossain kävin. apulanta oli ainakin lauantain viimeinen ja se oli hyvä. apulannan keikan jälkeen jouduimme huijaksen kohteeksi ja söimme nuorukaisen sepittämää pavunvartta sen kummempia nielemättä. tuokion kuluttua meille selvisi hupaisa nenänveto. hulluja nuo seinäjokelaiset.
matkalla leirintäkotiimme meitä yritettiin kosia paikallisen perseroon pileisiin. pileet jäivät väliin, mutta jatkuivat kyllä minulla leirintäalueella läpi yön muiden jo hyytyessä. yön aikana toimin ainakin deejiinä kokkolan komppanialle, luin vegaaniopasta kovaan ääneen ja kävin haukkumassa jyväskylän leirin. aamutuimaan sammahdin nissanin takapenkille. ja sitten koittikin jo melkein-tipaton-sunnuntai. sunnuntaina hyvä meininki jatkui ja ilma oli mitä mahtavinta. keikkoja tuli ja meni. jotkut hyviä, jotkut huonoja, jotkut yllättäviä. in flamesin, eli vestivaalien viimeisen esiintyjän jälkeen suuntasimme autolle, oli aika aloittaa kotimatka. puhalsin vielä spr:n kahden euron promillemittariinkin varmuuden vuoksi ja maksoin kaksi euroa siitä ettei mittari värähtänytkään. töräytimme auton liikkelle ja hyvin käynnistyi. täytyy tässä kohtaa sanoa, ettei muuta voi sanoa, kuin että nissan on kyllä aika rautaa.
paluu matkalla meillä ei ollut kiire, joten päätimme pysähtyä joka niemen notkoon ja saarelmaan. ensimmäinen pysähdyskohteemme oli jalasjärven abc-asema. yritin pistää bensaa tankkiin, mutta automaatti huuti korttini olevan viallinen, ei auttanut kuin etsiä uusi asema. se löytyi kilometrin päästä, jalasjärven keskustasta. tämä automaatti hyväksyi korttini, muttei maksettuani suostunut antamaan bensaa. no, antoi se sitten lopulta puoli litraa, mutta sekin oli väärää bensaa. närkästyneenä soitin paikallisen bensiksen pitäjälle ja avuliaana pohjanmaalaisena hän kiirehti paikalle täyttämään tankin. mahtavaa asiakaspalvelua! matkamme jatkui jonnekin jalaskylään, jossa otimme turistivalokuvat ja laitoimme paikallisille festariterveiset. suuntasimme seuraavaksi parkanoon. siellä paikallinen nightclub oli mennyt kiinni jo yhdeltätoista. onneksi samasta pitäjästä löytyi kuitenkin eurohamsteri. siinä lisää turistikuvia ja hesburgerin kautta tien päälle. ikaalisissa istuimme tovin ja jatkoimme tampereelle. tammelan torin grilliruokien jälkeen kävimme tutustumassa paikalliseen yöelämään. taiteilijat istuivat trendipaikassaan ja puhuivat sivistyneesti. me suuntasimme hämeenlinnaan. hämeenlinnassa pistettiin pensaa tankkiin ja tervehdittiin muita paikalle sattuneita festarivieraita. viimeinen kohteemme oli helsinki. maanantaiaamun jo sarastessa helsinki näytti tyhjältä eikä haitannut vaikka vahingossa melkeen 400 ajetun kilometrin jälkeen vähän eksyikin vastaantulijoiden kaistalle. kotiin saavuin klo 05:05. kotiin on aina kiva tulla, vaikka ei festareitakaan kyllä mikään voita.

kyllä suomen kesä on kiva.