IRC-Galleria

siis todella oli reissu.
viikko sitten käväisin siellä mikkelin pääsykokeissa. oli oikein huumorireissu.
ajokeli oli semmoinen että ihmettelen itsekin miten siitä hengissä selvisi.
keli näytti pahalta jo helsingin päässä, mutta ajattelin ettei se voi enää pahemmaksi muuttua.
väärin luulin. koko matkan ikkunaan satoi kaikkea mahdollista: vettä, räntää, lunta, loskaa, paskaa ja mitä vaan. lopputuloksena citikan ikkuna ja pyyhkijät oli käkijäässä ja ulkona oli niin pimeää ettei tiestä ollut tietoakaan. normaalisti kahden tunnin matkaan hurahti tällä kertaa kuusi tuntia. oujee. alkuperäinen tarkoitus oli mennä yöksi varkauteen, mutta kunto loppui kesken. kello oli puoli kakstoista yöllä kun pääsin mikkeliin ja huonokuntoisen ihmisen selkä ei tykännyt enää nenä-ikkunassa-kiinni ajamisesta. etsin hotellin ja maksoin mansikoita yhdestä yöstä mikkelissä. oujee.
aamulla koitti sitten pääsykokeet, jotka olikin sitten lepsummat kuin mitä olin kuvitellut. aika iisiä menoa verrattuna joidenkin muiden koulujen pääsyvaatimuksiin. etukäteen oli peloteltu, että joudun laulamaan, piirtämään ja soittamaan. mutta henkinen psyykkaus näihin tehtäviin oli aivan turhaa, sillä yhtäkään nuottivihkoa taikka kannelta taikka värikynää ei kokeessa eteen törkätty. sen sijaan sain aivan liekeissä kirjoittaa teatterilehdistötiedotetta, pitää markkinointipuhetta ja keskustella kulttuuritapahtumista. ainoa ikävä asia pääsykokeissa on odottelu. mikkelistä en kaupunkina saanut selkoa juurikaan, sillä koko kaupunki oli hautautunut lumimyrskyn alle. miinuksena sanottakoon, että prismasta oli lumiharjat loppu. päivän aikana armas citikkanikin hautautui umpihankeen, eikä lähteny liikkeelle millään. onnekseni jotkut randomtyypit tulivat avuliaasti työntämään kärryni pois pinteestä ja pääsin kuin pääsinkin iltasella vihdoin ajamaan kohti kotia. kotimatka sujuikin sitten jo vauhdikkaammin, kun tiet oli aurattu ja pyry oli rauhallisempi.
oli ainakin vaiherikas reissu ja pääsykokeistakin jäi ihan hyvä mieli.

tällä hetkellä on kaikki lihakset kipeinä, sillä seuraavassa ensi-illassa olen ripaskaa tanssiva joulupukki. houhouhou. aivan törkeen hauskaa olla työpaikassa, jossa päivät pitkät vaan hypitään tonttulakit päässä ja leikitään joulupukkia. Kuinka monella on yhtä kiva työpaikka? häh! :D

joulu tulee ihan kohta ja sitten mikko lähtee lontooseen! superjee!