IRC-Galleria

kamalaa vai ihanaa???

Elämä kaukana ystävistään on kamalaa...
Tuntuu oudolta kun ymmärtää kaipaavansa niitäkin joita ei kuuluisi kaivata...
Enkö sittenkään inhonnut heitä???
En tietenkään, esitin vain inhoavani, yritn saada itseni uskomaan että inhoisin, niin ei tarvitsisi ikävöidä...


Elämä on sitä mitä siitä teet, jos ajattelet pessimistisesti, ei elämä mitään ruusuilla tanssimista voi ollakaan...


Haluaisin pyytää pahoja ja inhottavia, ajattelemattomia sanojani anteeksi...
Olen oikeasti todella pahoillani...
En mielestäni ole ilkeä, mutta hermostuksissani ja uupuneena en jaksa ajatella ennen kuin sanon...
Ehkä moni asia onkin syytäni, vaikken sitä halunnut myöntää...
Ehkä minä olenkin syyllinen kaikkeen...
Olen pahoillani että olen olemassa, mutta en pyytänyt syntyä...
Toivottavasti voitte antaa minulle anteeksi... :(