Tuli aamu, ja hiljalleen,
saapui noutaja pinnalle maan.
Otti kädestä mummoni väsyneen,
ylös johdatti hiljalleen.
Ei itkeä saa vaan muistellaan,
kipu jäänyt on pinnalle maan.
Nyt muistoa syömmissäin vaalitaan,
hän rauhassa nukkua saa.
Rakas mummoni on lähtenyt viimeiselle matkalleen kovan sairauden uuvuttamana viimeyönä. Vain tieto siitä, ettei mummon tarvitse enää kipua kokea tuo lohduttomaan suruun valoa.
Lepää rauhassa rakas mummoni. <3