IRC-Galleria

Elämä on hauskaa, kun ei yritä ajatella miltään kantilta, vaan antaa itsensä vihata ja rakastaa samaan aikaan huomatakseen, ettei vihaakaan mitään. Korva meni lukkoon. Voisin tehdä 200 maalausta yrittämättä mitään.

(Istuttiin parvekkeella peittojen alla katselemassa tuulta.)

On liian helppoa jäädä nukkumaan aamuisin. Pitäisi nukkua useammin yksin, mutta en oikein osaa enää. En pääse eilen aloitetussa novellissa eteenpäin, koska on vaikea upota siihen, kun ympärillä ei ole laumaa vieraita tyttöjä.
Muumi yrittää hukuttautua, ja papalla on krapula. Alkaisinkohan maalata sekavia festarimuistoja menneiltä kesiltä.
(Pokerekulaa, pokerekulaa, diidyy.)

Kirahvi suutelee valasta, tiet muuttuvat mereksi. On maalattu sinistä ja punaista. Mitä lisätä?

(Jäätä, ihoa, kuohuviiniä, tupakan maku.)

Rakastan kaikkea liian vähän, mutta silti aivan hirveästi.

Musiikki oli parasta, mutta seura oli vielä parempaa.
Kiitos <5
(Janne kumarsi maulle ja Tipi oli innokas. Hyvää valssia.)

Nukkuminen on yliarvostettua, ja minä ainakin arvostan sitä aivan saatanasti.

Pidän siitä, kun esineet muuttuvat leluiksi pitkissä sormissa ja kissat smaragdeiksi muiden unissa.
Joskus käytän housuja ja syön lihaa. En osaa hävetä, koska se on turhaa.
Mesosfääri saa hymyilemään.

Turku oli punainen.

Joku särki päätäni koko päivän ja laittoi minut itkemään. Voi ei, kun Pihla muuttaa Turkuun. Teen siitä maalauksen. Särkylääkkeet ja siideri auttoivat lasten itkuun.
(Niitä päiviä, kun oli kiljua, muumien munia, uusi ajokortti, GYBE:a ja Uralin perhonen.)

Tuntuu koko ajan siltä kuin olisin pilvessä. Rakastuin taas kaikkeen.