IRC-Galleria

Oli iloisen oloinen loinen Ilosaari.

Lehmissä on reikiä, Benjamin.

on ananas.

Tahtoisin sateenvarjon kanssa suihkuun.

En kirjoita uutta.

Tai 319.

Päiväkirjamerkinnät kävivät yhä typerämmiksi, kun tajusin, ettei kukaan muu lue niitä.

Biologiassa 358.

Saattoi olla viimeinen päivä kulkea kengittä tuntien siitä vilpitöntä nautintoa, joten päätin herättyäni koristella hiukseni punaisin kukin, piirtää kulmakarvani vihreiksi ja lähteä Myrskylään.
Vanha nainen nyppi haudoilta rikkaruohoina pitämiään räikeitä kasveja, kun kuljin hiljaa raskaan portin läpi. Laskin kolme riviä keskikäytävältä ja huomasin tuijottavani metallista Streng-tekstiä. Annoin portin kalahtaa kiinni perässäni ja katselin kivelle asetettua posliinipatsasta, jolta kirkkaus vei muodon. Naiselle pieni pyhiinvaellukseni ei merkinnyt mitään rikkaruohojen rinnalla, ja rohkenin lähemmäksi. Soin nimille hymyn, hiivin nurmen yli tipauttamaan tammenterhon ja loittonin pehmeää ruohikkoa pitkin kuiskaten itselleni jotain vaiteliaisuudesta. Hautuumaan nurkalla ei ollut lainkaan porttia, joten nousin aidan yli tuntien itseni ahdistuneeksi, mutta samalla onnelliseksi, nuoreksi ja kuolevaiseksi.
Toisinaan voisin kuolla vaikka heti, mutta sitten muistan, että se olisi harmillista kaikkia muita maapallon eliöitä ajatellen ja päätän saattaa ensin valmiiksi ainakin yhden elokuvan ja niin paljon kaunista kuin suinkin. En tietenkään tahdo kuolla, sillä minähän rakastan elämää, maailmaa ja muuta sellaista, mutta en kai minä siitä voisi pahastuakaan.
Viimeisen viikon aikana olen voinut keskittyä vain elokuvaani. Pohdin, kirjoitan, kuljen mietteissäni ja etsin tunnelmia pieniin tarinoihin, jotka kertovat tiskaamisesta, linnuista jääkaapissa, perjantaisesta tunkeutumisestamme vanhaan tehtaaseen ilman kenkiä tihkusateessa ja kaikista kotimatkoistani. Käyn rautatieasemalla kuuntelemassa ihmisiä ja haistelen tupakansavua sivukaduilla, mutta tarinoiden kirjoittaminen tuntuu teennäiseltä, eivätkä kuvat ala mistään. Minulla on kuitenkin ajatus, jota mahdollinen tarkoitus ja loistokas toteutus seuraavat, kun niiden aika koittaa.

Se, tuota.