IRC-Galleria

ONNELLINEN LAPSUUS:

Oletko 70- tai 80-luvun lapsi......??? Kuinka olet VOINUT PYSYÄ elossa?

Autoissa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia MAINITSEMATTAKAAN turvatyynyjä (airbags)!

Pinnasängyt olivat värikkäitä ja vähintään lyijypitoisilla tai muilla myrkyllisillä tai arveluttavilla maaleilla lakattuja.

Ei ollut mitään LAPSITURVALUKKOJA pistorasiossa, autonovissa, lääkepulloissa eikä kemiallissa kodin puhdistusaineissa.

Voitiin jopa ajaa fillarilla ILMAN kypärää.

Juotiin puutarhaletkuista sekä muista lähteistä, EIKÄ mistään steriileistä limupulloista...

Rakenneltiin mäkiautoja. Ja ne joilla oli onni asua mäellä olevan kadun varrella, saivat kokeilla nopeusennätyksiä ja ehkä puolessavälin mäkeä todeta säästäneensä jarrussa… muutaman onnettomuuden jälkeen tuli tuokin pulma ratkaistua!

Saatiin leikkiä ulkona kunnes ilta alkoi hämärtyä.....

Ei ollut kännyköitä.......

Eikä kukaan tiennyt missä pörrättiin. Uskomatonta!

Koulua kesti puoleen päivään. Ruokailutkin oli jo hoidettu.

Meillä oli naarmuja........... murtuneita luita, silloin tällöin katkenneita hampaita, mutta koskaan, koskaan ei viety ketään oikeuteen – vaikka pientä riidan tapaista leikeissä oli mukana. Kukaan ei ollut syyllinen, vain me itse.

Me voitiin mutustella makeita ja voileipiä syödä, oikeita sokerijuomia juoda, eikä meillä ollut mitään painopulmia – koska oltiin aina ulkona leikkimässä ja erittäin aktiivisia ...

Voimme jakaa keskenämme neljän tai viidenkin kaverin kanssa LIMUMME... juoda samasta pullosta tai myöhemmin kaljakolpakosta, ilman että joku olisi siihen kuollut.

Meillä ei ollut Playstation-, Nintendo 64-, X-Box- ja muita Vídeopelejä, 99 Kaapelikanavaa, Videonauhuria, Dolby Surroundia, kännyköitä, tietokoneita eikä Chatroomeja tai e-baytä Internetissä........ ... vain ystäviä!

Me voitiin mennä ulos, jalkaisin tai fillarilla kavereita tapaamaan, vaikka asuivatkin kilometrien päässä, koputtamalla oveen tai jopa ilmankin mennä taloon ja hakea kaverit leikkimään.

Niin, ulkona, kamalassa maailmassa! Ihan ilman vahteja! Kuinka se oli mahdollista ? Pelattiin futista yhteen maaliin ja jos jotakuta ei otettu sillä kertaa joukkueeseen mukaan, niin ei siitä mitään psyykkisiä traumoja saanut eikä mailmanloppuakaan tullut.

Jotkut koululaiset eivät olleet yhtä hyviä kuin toiset, ja kun jäätiin luokalle, niin sittenhän kerrattiin se lukuvuosi. Kukaan ei sen takia lähetetty psykiatrille tai psykologille. Kellään ei ollut dislexiaa, keskittymispulmia tai ollut hyperaktiivi, - kouluvuosi vai kerrattiin ja jokainen sai mahdollisuutensa.

Meillä oli vapautta, vapaaaikaa, takaiskuja, menestyksiä und tekemistä ....ja opittiin niitten kanssa toimimaan.

Jokerikysymys on vain: Miten olemme pystyneet pitämään itsemme elossa näinkin kauan ???

Ja ennen kaikkea: Kuinka pystyimme kehittämään personallisuuttamme ???

Varmastikin sanovat elämämme olleen yksitoikkoinen, mutta...
P-kele, me oltiin onnellisia !!!

Rakas Mieheni

Kirjoitan tämän kirjeen kertoakseni että jätän sinut
lopullisesti.
Olen mielestäni ollut hyvä vaimo 7 vuoden ajan enkä ole saanut siitä hyvästä
mitään.
Viimeiset viikot ovat olleet yhtä ?%#@$ <mailto:?%25#@$> !!
Kun pomosi soitti ja etsi sinua ja kertoi että olit irtisanonut itsesi
mittani täyttyi. Viimeisinä aikoina olet tullut kotiin
etkä ole huomannut minua ollenkaan. Olen leikannut hiukset ja laittanut
kynnet.
Olen valmistanut lempiruokaasi ja peräti käyttänyt seksikkäitä
alusvaatteita.
Mutta tulet kotiin, heittäydyt television eteen ja katsot
urheiluruudun ja menet nukkumaan. Et koskaan kerro että
rakastat minua, et halaa minua niin jompikumpi olet uskoton tai et rakasta
minua enään. Oli miten oli niin olen ulkona elämästäsi ikuisiksi ajoiksi.
Jos yrität löytää minut, unohda se. Olen muuttanut VELJESI luo,toivottavasti

saat ihanan elämän.

Ex-vaimosi.

Vastaus kirjeeseen.

Rakas Ex-vaimo.

Minkään ei ole ilahduttanut minua enemmän kuin kirjeesi.
Olemme kyllä olleet naimisissa 7 vuotta, mutta olet ollut
kaikkea muuta kuin hyvä vaimo.
Katson urheilua että voisin välttää kitisemistä ja valittamistasi,
mutta se ei onnistu niin hyvin...
Huomasin että olit leikannut hiukset ja ensimmäinen mikä kävi
mielessä oli että olet aivan pojan näköinen.
Kynsien kanssa touhaat kuitenkin koko ajan....
Äitini kasvatti minut niin että ei pidä sanoa mitään, jos ei
ole jotain kilttiä sanottavaa.
Olet varmasti sekoittanut lempiruokani minut VELJENI
lempiruokaan,koska enpidä läskistä.
Kun sinulla oli seksi-alusvaatteet, et ollut muistanut poistaa
hintalappua.
Maksoi näköjään 99? ja minulla loppui into kun VELJENI lainasi
minulta satasen päivää aikaisemmin.
Toivoin että se vain oli sattuma, mutta näköjään ei.
Olen siitä huolimatta rakastanut sinua ja toivonut saamaan suhteemme
toimimaan.
Ja kun voitin jättipotin lotossa viime viikolla, pystyin kuittaamaan
runsaat 8 miljoonaa.
Otin lopputilin ja kävin tilaamassa maailmanympäri matkan
meille kahdelle, mutta kun tulin kotiin, olit lähtenyt... Uskon että
kaikki tapahtuu syystä.
Voin vain toivoa että saat sen elämän jonka toivot VELJENI
kanssa.
Olen puhunut asianajajani kanssa ja koska kirjoitit tämän
kirjeen, et tule saamaan senttiäkään voitosta.
Että pidä huoli itsestäsi!
NYT rikas kun perkele ja vapaa kuin piru.
PS. En ole varmaan koskaan kertonut että veljeni Erkki on syntynyt
EEVANA, mutta se on tuskin mikään ongelma?
Vai?

Ex-MIEHESI.

Kaikille karvaisille ja karvattomille tovereilleni ja muille mukaville ihunaa Ystävänpäivää

( Sori ku en jaksa jokaisen päikkymerkintään ruveta sitä erikseen toivottelee<puna>)

7-kymppinen leskinainen päätti, että hänen on aika mennä uudelleen
naimisiin ja laittoi ilmoituksen paikallislehteen: "Haetaan
aviomiestä. Oltavaa suunnilleen samanikäinen kuin minä (70).
Oltava sellainen, joka ei hakkaa minua.
Oltava sellainen, joka ei juokse vieraissa ja on hyvä sängyssä.
Kaikkia hakijoita pyydetään ottamaan henkilökohtaisesti yhteyttä."

Parin päivän päästä ovikello soi.
Oven takana oli harmaahiuksinen mies, joka istui pyörätuolissa.
Hänellä ei ollut käsiä eikä jalkoja. "Luuletteko tosiaan, että aion
edes harkita teitä?", leski sanoi. Eihän teillä ole edes jalkoja!"
Vanha mies hymyili: "En pysty juoksemaan vieraissa".
"Eihän teillä ole käsiäkään!", jatkoi leski.
"Siksi en koskaan voi hakatakaan sinua", mies jatkoi.
Nainen nosti kulmakarvojaan ja kysyi: "Oletteko silti hyvä vuoteessa??"
Vanha mies nojasi taaksepäin, hymyili leveästi ja vastasi: "Soitinhan
minä ovikelloa".

Häät pidetään ensi viikon lauantaina.

Näin aidan takana tänäänkin, vilkkuvat kirkkaat silmät ja nenänkin. Ensin pelästyin, sitten hymyilin. Tontun saattaa nähdä missä vaan, lähetin sen sinuakin katsomaan. Jos kuulet kuiskauksen, saat samalla minulta halauksen ja joulun tervehdyksen.
Lämpimin jouluisin ajatuksin

Tinde ja Ripsa

MIKSI pizza toimitetaan nopeammin asiakkaalle kuin ambulanssi saapuu perille?
MIKSI luisteluhallin edessä on parkkipaikka liikuntavammaisille?
MIKSI naiset laittavat ripsiväriä aina suu auki?
MIKSI sana lyhenne ei ole lyhyempi?
MITEN kyltti "kiellettyä astua nurmikolle" on saatu keskelle nurmikkoa?
MIKSI täytyy käyttää käynnistä-valikkoa, kun haluaa sulkea Windowsin?
MIKSI kissanruokaa ei ole hiiren makuisena?
MIKSI koiranruoka-tölkissä lukee; "entistä parempi maku" - kuka on testannut sen?
MIKSI painat kaukosäätimen nappuloita lujempaa, kun patterit ovat melkein tyhjät?
MIKSI Nooa ei lyönyt hyttysparia kuoliaaksi?
MIKSI laitoksilla ja paikoilla, jotka ovat 24 tuntia vuorokaudessa auki, on ylipäänsä lukot?
MIKSI Jumala on antanut miehille sekä aivot että munat, mutta ei tarpeeksi verta niiden käyttämiseen yhtä aikaa?


Jos lukiessasi hymyilit edes kerran, sinun täytyy kopioida tämä omaan päiväkirjaasi, jos haluat myös muiden hymyilevän.

Oli alkanut taas kerran ala-asteen oppitunti. Opettaja teki arvoituksia oppilaille:

"Kuinka on mahdollista asettaa reikä yhteen reikään?"

Koko luokka tuumi tiiviisti tätä visaista arvoitusta. Etupenkin saparopäinen Liisa alkoi hurjasti viitata tyypillinen perseennuolijan virne naamallaan.

"No Liisa, mikä on tämän arvoituksen ratkaisu?" Liisa nousee pulpetistaan vastaamaan koko luokan eteen.

"Laitetaan peukalot ja pikkusormet yhteen ja työnnetään suun ympärille!", Liisa vastasi hymy vain leventyen.

"Oikein hyvä", opettaja sanoi. "No mitenkäs saadaan kolme reikää laitettua yhteen reikään?" Luokkaan laskeutui hiljaisuus. Kotvan kuluttua Liisa alkoi taas hurjasti heiluttaa kättään. Opettaja pyysi Liisaa taas tulemaan luokan eteen.

Kimeällä äänellä Liisa vastaa: "Laitetaan taas sormet yhteen ja levitetään ympyrä niin, että nenäkin mahtuu siihen" "Hienoa, Liisa, hienoa"

Luokan takana alkaa kuulua supinaa ja ärtymys on huomattavissa, kun Liisa on taas kerran päässyt loistamaan. Nyt opettaja tekee vielä yhden kysymyksen: "Kuinka sitten viisi reikää saadaan yhteen reikään?" Muutkin alkavat miettiä kuumeisesti oikeata vastausta. Liisa itsevarmasti heiluttaa pystyssä olevaa kättään ja pyytää vastauslupaa.

Petri takana tuntuu myös tietävän vastauksen ja nostaa käden pystyyn, mutta kuten arvattavaa, opettaja antaa lempioppilaansa taas kerran vastata. "Levitetään vielä oikein kovasti sormia niin, että silmät mahtuvat mukaan" Opettaja vuolaasti kehuu Liisaa, joka on niin ylpeä itsestään.

Petri suivaantuneena saamastaan kohtelusta nostaa käden pystyyn, jolloin opettaja kysyys Petriltä: "Niin Petri, mitä asiaa sinulla oikein on?" Minulla olisi vielä yksi arvoitus. Kuinka on mahdollista saada yhdeksän reikää yhteen reikään?"

Opettajakin alkaa miettiä kuumeisesti. Ihme kyllä Liisakaan ei tällä kertaa osaa vastata asetettuun kysymykseen, ja esittää loukkantunutta. "No Petri, mikä on vastaus tähän arvoitukseen", opettaja kysyy.

- Otetaan nokkahuilu ja työnnetäään se Liisan perseeseen...