IRC-Galleria

Tänään on taas vuoden surullisin päivä....ainakin minulle.
Nimittäin faijan kuolemasta tulee tänään täyteen 3 vuotta.
On ihan hirveetä herätä aamulla siihen, että jotain ihmistä ei enää oo, vaikka just näki todelta tuntuvaa unta siitä, että se kyseinen ihminen olis elossa. Noh, sitä herätään siitä ja huomataan mikä päivä on, paljonko kello ja totuus todellisuudesta nousee esiin. Noh, kyyneleet nous silmiin n. 1 min heräämisen jälkeen. Eikä loppua oo sen jälkeen näkyny. Syvälle sydämeen sattuu!!

Musta jotenkin tuntuu, etten ikinä selviä tästä. Vuosi vuodelta se tuntuu aina yhtä pahalta. Noh, minkä mä sille voin, että näin aina käy. Mun on vaan elettävä sen kanssa.
Mä en osaa koota edes ajatuksia tästä hetkestä. Suru ja kyyneleet on päällimmäisenä.
Ikävä on tosi kova. Mut, mä tiedän, että isi on se mun suojelusenkeli.

Haudalle pitäis lähtee käymään sytyttää iskälle kynttilä. Tai ei pidä, mut mähän menen!!!!!!
Kunpa mä jotenkin selviäisin tästä päivästä.

Jos tossa yhtään kattelee tota tän päivän säätä ni täällä Pohjois-Helsingissä sää on aurinkoinen eikä ainuttakaan pilveä löydy taivaalta. Tollasta säätä ei oo näkyny moneen viikkoon tai kuukauteen. Hyvä vaan, koska iskä ainakin näkee paremmin sieltä taivaalta mitä me täällä maanpäällä oikeen touhutaan.

Tän päivän aikana Taiskan "Mombasa" ja Eaglesin "Desperado" soi mun musiikkisoittimissa useamman kerran. Ne biisit oli iskän yksiä lempibiisejä. Niitä sitten soitetaan.

"Ikuisesti iskän tyttö"

(Katjalle voimia ja haleja...mä tiedän, että se voi kaikista pahoin, koska se ei pääse pitkän välimatkan takia edes iskän haudalle käymään...vaikka haluais. Muista Katja, että iskä on läsnä 24/7!!!! Ja se kattelee meitä taivaalta.)